Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kaikki oli hänelle niin uutta: tämä myskinhaju, nämä kummalliset laulut, nämä selvällä päivällä sytytetyt kynttilät, vaniljasorbeti ja ennen kaikkia tuo Kolibri, joka tuli häntä lähemmäksi ja aina lähemmäksi, tämä silkinhienoinen, kiiltävä tukka ja nämä yhä niin surulliset kasvot. "Sydänkäpyseni ... sano minulle ... kuinka mielesi teki kutsua minut luoksesi tänään?"
Sanokaa minulle, kuinka vanha te olette?" "Kymmenen ja seitsemän". "Seitsemäntoista, te tarkoitatte varmaan?" "Niin". Luutnantti silmäili outoa seurakumppaniaan vielä enemmän tutkivalla katseella kuin ennen. "Vaan oikeinhan te olette pieni kauneuden ihme! Mitkä hiukset! mitkä silmät! ja nuo kulmakarvat sitten!..." Kolibri alkoi taas nauraa ja pyöritteli verkkaan kauniita silmiään.
"Että kuunnella meidän puhettamme!" sanoi Fasani. "Oikein vakoomassa seisoa!" lausui Kyyhky. "Kuitenkin olette nyt meidät kaikki saaneet tänne", sanoi Kolibri, "ja näettehän, ette saakaan meitä hevillä pois. Nyt tulee teidän vastata kaikkiin kysymyksiimme." "Olen teidän käskettävänne, lapseni, niin pitkälle kuin kuolevaisen puheliaisuus ulottuu", sanoin minä.
Se haisi tupakansavulle, ja muutamassa kohden oli tekosanan pääte muutettu. "Mitä johtopäätöksiä siitä voi tehdä? Olisikohan se mahdollista, ettei tämä vanha juutalais-akka, jota Jumala tuomitkoon, todellakaan tiennyt mitään siitä? Ja, ennen kaikkea, Kolibri, kuka hän on?"
"Sinä olet nuori, kaunis poika, semmoisesta minä pidän!" "Ah, ah! mitä Emilia on siitä sanova? Hän tulee, hän on tänään aamulla kirjoittanut minulle siitä". "Ei sanaakaan Emilialle ... hän tappaisi minut". Luutnantti purskahti nauruun. "Pidättekö häntä niin ilkeänä?" Kolibri pudisti päätään. "Ei pahat ihmiset yksistään tapa... Ei sanaa rouva Fritschelle myöskään".
"Mitä hyvää tuosta nyt on?" huusi luutnantti, sangen vähän mielissään tuosta sopimattomasta tuttavallisuuden osoituksesta; "mikä rohkeus!" Kolibri paljasti kasvonsa. "Ennen ruma", sanoi hän, "noin parempi". Hän vetäytyi taaksepäin sohvassa ja asetti jalkansa ristiin allensa. "Istuudu tuohon, tuonne alas". Luutnantti istuutui siihen paikkaan, joka hänelle osoitettiin.
"Niin, muodit muuttuvat yhä useammin ja useammin", sanoi Kolibri, "niin että lopuksi ei ehdi minkään muun kanssa, kun niitä seurata täytyy". "En suinkaan minä jouda tekemään mitään muuta", kuhersi Kyyhky. "En ehdi lukea, en soittaa enkä piirustella.
Mutta miksi juoksee Kolibri aina vaan hänen edessään, vetäen hameensa hännyslievettä perässään huoneesta huoneesen? Ja miksi hän ei ollenkaan tahdo kääntyä häntä vastaan?
Tarpeettomat poikkeukset osoittavat usein sen suuttumuksen ylönkatsomista, jonka sen kautta ehkä muille saattaa, kun ei huoli olla puettuna kuin he". "Te olette todellakin jalomielinen", lausui Kolibri, "kun suotte meille noin suurta myöntymistä". "Odottakaat", sanoin minä, "nyt tulevat rajoitukset. Milloin tuo rakkaus koristelemiseen käy liialliseksi ja syntiseksi?
Kun Kolibri oli näistä neljästä se, joka enin huolehti pukuaan, tämä selitys herätti raikkaan naurun, mutta se ei Kolibria keskeyttänyt, hän jatkoi: "Niin, minä tunnustan etten tosiaankaan tee muuta kuin sen, että pidän kunnossa pukuni ja käyn pidoissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät