Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ja ainoastaan koiran kyllästystä ja uupumusta sai haavoitettu sorsanpoika kiittää siitä, että hän rantapajukon juurien onkalossa säilyi yksinään kuolemaan. Niin, me olemme kuin olemmekin petoja. Ja pahempiakin. Sillä saalis on meille sivuasia. Me metsästämme, s.o. surmaamme surmataksemme. Me nautimme itse ajosta.
Oli kova pakkanen ja taivas pilvetön, vaan aamuyöstä oli satanut lunta, jonka tähden epäilin, että jälet olisivat peittyneet. Joimme kahvea ja laittauduimme matkalle. Koirat näyttivät virkeiltä ja levähtäneiltä; yksin Pankin oli terve ja valmiina lähtöön. Karpooliliuos oli ehkä liian väkevää ja se lienee kai yöllä kirvennellyt koiran haavoissa.
Palvelia meni sisään; hän ei viitsinyt riidelläkään tuommoisen repaleisen retkaleen kanssa, ussutti vaan koiran hänen päälleen, suuren, piikkikauluksisen kahlekoiran.
Kun kaikki miehet olivat kokoontuneet majaan, niin "ovi tukittiin lumella, keitto-lamppu sytytettiin, jalkineita muutettiin, kirjoitettiin matka-kertomusta, vedettiin kellot, käärittiin peitteet ruumiin ympäri, sytytettiin piiput ja keskusteltiin kunkin koiran ansiosta, kunnes ehtoollinen valmistui". Kun lamppu taas oli sammutettu, katosi pian se lauhkeus, mikä majassa oli syntynyt, ja jäätyneet peitteet tuskin antoivat niin paljon lämmintä, että nukkua voitiin, sill'aikaa kuin koirat ulvoivat ulkopuolella majaa.
Reeta pauhasi kuni palava koski ja itkikin pikkusen, mutta Martti ei ollut enää millänsäkään koko jutusta; sitasihan vain vyönsä koiran kaulapantaan ja käski paikalle saapuneen Marin pitää siitä kiinni, ett'ei hektori karkuun pääsisi. "Voi, voi ja vielä vei kaikkein hienovillaisimman!" valitti Reeta ja uhkasi nyrkillänsä vinkuvaa hektoria.
Akat saatanat sanovat, Pakanat panettelevat, Syömäriksi, juomariksi Kylän kaiken koipuriksi. Kun ma syömäri olisin; Söisin mä kylältä koiran, Kissan lapset kiukoalta, Kasin lapset karsinasta. Kun ma juomari olisin; Joisin ma joka kapakan, Joka kannun kallistaisin, Putelitki pulputtaisin.
Vielä hän taisi sormillaan sovitella valkoisesta säkkikankaasta ja mustasta kaulaliinastansa ihmisen ja koiran, kuinka ne ajoivat toinen toistansa takaa. Pikku Wilhe oli riemua täynnä, ja Pilgrimin täytyi hänelle kertoa yhtä samaa juttua kolmeen kertaan.
WAGNER. Sen kauan huomasin; tuo ei sen kummempaa. FAUST. Tähystä tarkemmin! miks' arvaat elukkaa? WAGNER. Yks halli, joka isäntäänsä vainuu, Kutenka koirat vainunee. FAUST. Sä näät, kuink' aina ahtaammaksi painuu Se piiri, millä meitä kiertelee. Ja ellen eksy, koiran jälkihin Ikäänkuin piirtyy tulitarha. WAGNER. Se koir' on käpälistä korvihin, Ja teitä haittaa vainen näköharha.
IRAS. Egyptin valtaemäntä! CHARMIANA. Vait! Hiljaa! CLEOPATRA. Ei muuta kuin vain vaimo; samain kurjain Himojen alainen kuin lypsyakka Tai palkkapiika! Nurjiin jumaloihin Halaisin heittää valtikkani, huutaa, Ett' tämä mailma veti vertaa heille, Siks kunnes varastivat kalleuteni. On tyhjää kaikki; maltti hupsutusta, Ja maltittomuus hullun koiran virkaa.
Edessä on aava, rannaton meri, tyven ulappa, jossa on enää vain muutamia vedenpäällisiä kallioita ja joka illan hämärtyessä on häipynyt taivaaseen niin huomaamatta, ettei rajaa erota. Maista päin kuului heikkoa elämää kalastajakylästä, joku lehmän ammahdus, koiran haukahdus ja soutua näkymättömästä venheestä joka kaikki jo on lakannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät