Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Niinhän minä aina sanoinkin, että ennen olen aina ilman miestä, kuin että sattuisin saamaan juomarin ja hulttion miehen." "Ihmisen on tässä maailmassa kulkeminen kohtaloansa kohti. Minäkin aina kuvittelin mielessäni loistavaa vanhuutta ja onnellista avioelämää. Olinpa ylpeäkin haaveksiessani. Vaan onnettomuus minua on seurannut joka askeleella", sanoi Heleena itkussa suin. "Jaa", sanoi mamseli.
Se synnytti hänessä haikean surun, joka ilmaantui kirouksissa taivasta vastaan. Se saatti hänen jäykistelemään kohtaloansa vastaan ja suuttumaan, ikäänkuin hänen kärsimisensä olisi ollut väärä. Kun hän ajatteli kykenemättömyyttänsä, hän kävi kiivaammaksi. Mutta hän ei voinut tehdä mitään.
Elkää te luulko, että minä olen häneen rakastunut, jatkoi hän. Minä rakastan häntä niinkuin hyvää, harvinaista, paljon kärsinyttä ihmistä. Minä en tarvitse häneltä mitään, mutta hirveästi haluttaisi auttaa häntä, helpoittaa hänen kohta... Nehljudofia kummastutti kuulla Simonsonin äänen vapisevan. ... helpoittaa hänen kohtaloansa, jatkoi Simonson.
"Itsehän sinä tahdoit niin", oli hänen tapansa pilkalla sanoa. "Miks'et ottanut kaunista Knutsoniasi?" Miksi? Niin, sitä ei hän itsekään oikein tiennyt. Mutta hän kirjoitti, tultuansa tuntemaan tavattoman miehensä luonteen, entiselle rakastajallensa pitkän kirjeen, jossa pyysi anteeksi ajattelemattomuuttansa ja selitti onnetonta kohtaloansa, jota hän kuitenkin tahtoi kantaa kärsivällisesti.
Hänen päähänsä tuli ajatus, että tunteensa ehkä oli liioiteltu, hän kun oli viettänyt koko aamun niin tavattomissa olosuhteissa. »Tietysti vaan kummallinen ja merkillinen sattuma! Ja välttämätöntä on tehdä kaikki, mikä on mahdollista keventääkseen hänen kohtaloansa ja tehtävä pian. Tässä paikassa.
Sitä paitsi ei ole täyttä kahta vuotta siitä kuin te kirjoititte minulle hänen isänsä talosta. Oletteko sitä unohtanut?" "Ah," sanoi Kenelm niin hajamielisesti että hän näytti näkevän unta, "ei yksikään mies avosilmin riennä kohtaloansa kohti; kun hän sen tekee, on hän kadottanut näkönsä. Rakkaus on sokea.
Siten kiihottaen väkeä näyttämään rohkeuttansa, kiiruhti Frank parka uppiniskaisesti kohtaloansa kohden. Uledi kääntyi sitte miehistön puoleen ja sanoi: "Pojat, isäntämme sanoo meidän pelkäävän kuolemaa. Tiedän kuoleman olevan vesiputouksessa, vaan tulkaa, näyttäkäämme hänelle, että mustat miehet pelkäävät kuolemaa yhtä vähän kuin valkoiset. Mitä sanotte?"
Mutta niin pahasti eivät asiat kuitenkaan ole." Ja Margreta kuvaili kaunista maatilaa kirkkaan järven rannalla ja suurta metsää niin elävästi, että Inkeri pyyhki pois kyyneleensä ja piti heidän kohtaloansa ennemmin kadehdittavana kuin surkuteltavana; ja kun hän jäi yksin, lauloi hän niin korkealla ja kirkkaalla äänellä, että kuului aina kyökkipiialle asti, joka ajatteli: "kas tuota vahingosta iloitsevaa olentoa, joka iloitsee siitä, että herrasväki on joutunut kurjuuteen, ja että minä menetän paikkani."
Jos syvemmältä tahdotte hänen sieluhunsa katsella, niin näette miten maallinen raskas todellisuus vähitellen levittää huntunsa hänen nuoruutensa unelmien ylitse, miten hämärä jo aikaiselta laskee varjonsa hänen tielleen, miten hän huolestuneena mutta turhaan! koettaa paeta kohtaloansa.
Te vaikenette, kreivitär, sanoi hän, kääntyen Rosan puoleen, te ette siis tahdo lahjoittaa kättänne minulle? Riensin Rosan avuksi. Sisareni ei luonnollisesti voi noin nopeasti kohtaloansa ratkaista. Ja kuka voi tietää, jos isämme myöntyy siihen, että hän menee naimisiin »vihollisen» kanssa tahi kenties ei Rosa voikaan vastata noin äkkipikaiseen ihastukseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät