Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Mutta tuossahan ne tulevat. Minun kelpo poikani, hyvät ja pulskat poikani! Minun iloni molemmat! Putoilkaa vain veteen joka päivä! Jauhotkaa itsenne myllyssä! Astukaa saappaanne vääriksi, miten vain haluttaa! En minä koskaan enää toru teitä. Katsohan vähäsen, nyt olet taas kaunis! Mutta maltahan, nyt minä vähän koettelen poikia. Sanokaas, kumpaako teistä haluttaa päästä prinssiksi?
Mutta katso, tuossa on meillä kaksi, jotka ovat niin kiivaasti kiintyneet keskusteluunsa, että näyttävät unhottaneen kaiken varovaisuuden. Don Henry, tuopa on sopiva tilaisuus koettaa kuinka etäälle pyssymme kantavat. Ottakaa te osallenne tuo oikeanpuolinen,« jatkoi hän, »niin koettelen minä onneani tuohon vasemmanpuoliseen.«
Sitä on sangen vaikea selittää, herra. Siitä on sangen, sangen vaikea puhua. Jos te joskus tulette tänne toisen kerran, niin koettelen sen sanoa teille. Minulla on varma aikomus käydä teidän luonanne uudestaan. Sanokaa, milloin saan tulla? Aikaiseen aamulla pääsen täältä pois, ja huomenna kello kymmenen illalla olen taas täällä. Minä tulen kello yksitoista.
Kolmannen kerran pyytää koettelen, Vaan mahdotonta! Hän nyt metsään päin Lens' kuuseen. KILPI. Kuusestapa petäjään Ja petäjästä leppään lensi hän, Lepästä koivuun ja niin edespäin. Sen tunnen jo. AINA. Juur' niinkuin sanot sa; Mutt' täytyihän mun sitä tavoittaa. KILPI. Tavoittaa! Olihan se mennyt pois. AINA. Siks' aidalta mä metsään hyppäsin. KILPI. Tottelematon laps'! ken luulla vois!
»Kuinka nyt on kaunista», hän sanoi. »Minä aina niin mielelläni katselen tähtiä, ja koettelen arvata, minkälaista elämää niissä mahtaa olla.» »En usko, että ihmisiä kumminkaan on muualla kun meidän maapallollamme», sanoi herra Salmela. »Olisi niin lohduttavaista ajatella tuolla kaukana jotain korkeampaa olomuotoa kuin me ihmiset täällä. »Mutta sehän on raamatun oppia vastaan, neiti Mellin.
Vähitellen pääsi minussakin se toinen moraali vallalle. Yht'äkkiä sanoin Tant Fiinalle: »Arvaakos Tantti, mitä viemistä minulla on pikku sisarelleni tässä taskussa?» »Rusinoita?» »Ei!» »Omenoitakos?» »Ei!» »Annappas, kun koettelen!» Tant Fiina veti sen ulos taskusta ja kiljasi.
"Koettelen lukea lehden suonia, voidakseni sitte lukea hietajyvät merestä, ja sitte aion mitata koko ijankaikkisuuden. Mutta sitä ette ymmärrä, lapsukaiset." "Vai niin", sanoi Tahvo, joka ei muuta ymmärtänyt, kuin että tuo kaikki oli hyvin kummallista. "Mitäs se luonnon salaisuus on semmoista?"
Kuinka monta kertaa pitää sanoman yhtä samaa asiaa? MARTHA. Herra Jumala, tottahan minun täytyy huonetta siivota, ei siinä mikään auta. Vai vastaatteko jos jätän kesken? MAIJU. Siivotkaa sitten, mutta elkää rymytkö. MARTHA. No noh, nukkukaahan pois, minä koettelen liikkua hiljaa. Tarvitseeko sitä veisata silloin kun luuttuaa, mutta Martha varsin tekee minulle kiusaa, etten saisi nukkua.
Lukkari selitti: "Minä vain koettelen tuossa, onko se h vaiko his... Ja kyllä, kyllä, kyllä se on his... Se on his, vaikka se opettaja Minkkinen ... se Minkkinen, se Minkkinen." Hän pudisteli päätänsä Minkkisen tietämättömyydelle. "Mitäs se Minkkinen sanoi?" tuli rouva uteliaaksi. Lukkari selitti. "Se vain väittää, että se ... että ... että se on h."
Minä sanoin lapselle: Me olemme eksyksissä; minä koettelen omin neuvoin löytää tietä. Mutta mene sinä tuon herran luo ja sano olevasi eksyksissä. Myöhemmin tullaan sinua noutamaan. Kenties ette muista kuinka nuori lapsi vielä on? Hän on sangen rohkea. Kenties juuri sentähden, kun hän on niin nuori. Matkustaja kysyi vähän ajan kuluttua: Miksi te näin teitte?
Päivän Sana
Muut Etsivät