Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Alimmalla portaalla oli lyhty ja valaisi puhujan vaskenkarvaisia kasvoja, hänen suurta nahkahattuaan, joka ulottui alas korville, ja hänen karkeata islantilaista villapaitaansa, Knut tunsi hänet isän kippariksi.
Knut tempasi sen nopeasti kätkyestä, aukasi ikkunan ja piti sitä raittiissa ilmanvedossa. »Kylmää vettä ja riepu!»
Eipä aikaakaan, niin vanhuksien täytyi mennä kyökkiin pitämään huolta ruuista ja juomista. Silloin pyysi Knut häntä päättämään. Tänlainen epävarmuus oli tukalaa, sanoi hän. Tärkeämpää tämä oli hänelle, kuin mitä Alfhild luuli; jos asia menisi myttyyn, ei hän sitä niin helposti kantaisi, kun Björn Haugstad.
Jonkun ajan kuluttua yhtyivät molemmat kuninkaat neuvottelemaan ja sopivat jakamaan valtakunnan siten, että pohjoiset seudut sai Knut, mutta eteläiset ynnä Lontoon kaupungin Edmund; ja viimein he ystävyyden merkiksi vaihtoivat aseensa ja varuksensa. Kohta sen jälkeen Edmundin surmasi oma väkensä ja Knut silloin anasti hänenkin alueensa ja kruunautti itsensä Englannin kuninkaaksi.
Oliko hän rakastanut, tiesikö hän, miltä tuntui ero siitä, jota rakasti? Ehkä olisi hän näitten naisten asemessa langennut paljon syvemmälle! Knut tuli aikaisin seuraavana aamuna. Kornelia valvoi; toiset makasivat. Hänen täytyi kertoa, kuinka lapsi oli voinut yön kuluessa. Hän tunsi sen kautta väkisin joutuvansa läheiseen suhteeseen Knutiin, mikä häntä vaivasi.
»Knut, sano suoraan: sinä yhdyt äskeiseen huutoon», Holt sanoi vapisevalla äänellä. »Minä luulisin, että meidän pitäisi jo heittää paraadit pois. Johan me kyllältämme olemme tervehtineet toisiamme hevosen selästä. Minä todellakin haluaisin nousta hevosen selästä alas, ja heittää pois uniformu, töyhtöhattu, hansikkaat, paraatimiekka ja koko romu.
»Järjestänkö minä huoneen?» Katriina kysyi Knutilta hiljaa, mutta toinen oli kuullut sen. »Ei, ei, ei», hän huusi, »minä en tahdo olla yksin vanha mies väjyy minua. Minä tahdon olla sinun luonasi, minä tahdon maata täällä, lattialla tai missä tahansa, mutta yksinäni minä en tahdo olla.» Kesti kauvan, ennenkuin Knut sai hänet rauhoittumaan.
Toinenkin peloittava olento oli näyttäytynyt hänelle Vikin talon kohdalla. Se oli Vikin sisar; suuri nainen, joka aina oli mustiin puettu ja käsissä kiiltonahkamansetit. Hänellekin Knut määräsi paikan vanhan testamentin profeettain ja patriarkkain seurassa. Korneliaa näki Knut harvoin muualla kuin kirkossa.
Knut oli vaiti ja poltti rohkeasti mustaa piippua. Hän voi sanomattoman hyvin. Hän tunsi haluavansa tehdä työtä, hyödyttää. Pitkiin aikoihin hän ei ollut tuntenut tätä terveyden tunnetta ja halua voimiaan käyttämään. Pikkutytöt tulivat juosten nurmea pitkin, ikäänkuin henkensä kaupalla.
Toinen tarttui häntä käteen. »Jumalan kiitos! Sehän on Knut Holt. Herran nimessä juoskaa lapsi tuolla, nähkääs se on toden totta aivan musta minä olin kipparin luona, joka asuu alakerrassa kuin se huusi ja kuulkaa, herra kulta, hakekaa ei, tehän olette itse tohtori! Herra teitä siunatkoon, käykää sisään minä haen nais-apua!
Päivän Sana
Muut Etsivät