Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Nyt matami Torvestad ei enää voinut malttaa mieltänsä; ja miettimättä hyökkäsi hän huoneesen Henrietten luo ja antoi hänelle aika korvapuustit kummallekin korvalle, sanoen mennessään: "kyllä minä pian opetan sinulle toista laulua; odotappas vaan!" Henriette istui kuin kivettyneenä.
Ja samassa paukahti ovi kiinni. Pari minuuttia seisoin siinä kuin kivettyneenä. Sisällisen silmäni edessä näin ne kohtaukset, joita täällä oli taisteltu. Kuinka äärettömästi vanhusparka on saanut kärsiä, ennenkuin hänen tuskansa muuttui hulluudeksi. Ja isäni tahtoi, että sota kestäisi kolmekymmentä vuotta maan hyväksi! Kuinka monta sellaista epätoivoista äitiä silloin olisikaan Itävallassa?
Yhä vielä istui hän kuin kivettyneenä Dominiquen ruumiin ääressä, katsellen sitä taukoamatta. Isän, joka seisoi hänen vieressään, kaasi äkkiä harhaan lentänyt luoti maahan. Preussilaiset olivat kaikki kaatuneet, ja mylly oli liekkien vallassa. Ranskalaisten päällikkö astui ensimäisenä pihalle.
Raikkaat nuorukaisäänet tunkeutuivat selvänä Raution korviin; hän seisoi siinä melkein kivettyneenä; mikä tuuli oli nyt näin odottamatta ajanut tuon serkun näyttämölle? Hänellä oli aina ollut vastenmielisyyttä tuota tuntematonta nuorta miestä kohtaan, mutta ei ollut voinut selittää tätä salaperäistä suhdetta. Nyt tiesi hän yht'äkkiä syyn, hän oli mustasukkainen!
"Sinä et ole isäntäni enemmän, kuin kissa", vastasi Marit ja nauroi hänelle vasten silmiä. "Paitsi sitä ei sinun tarvitsekaan ajaa ketään, sillä minä menen huomenna ajamattakin, jotta saat puita hakata ja lika-vettä kantaa itse". Mies seisoi kuin kivettyneenä. "Mihinkä menet?" kysyi hän varsin hämillänsä. "Sen saat tietää aikanansa", vastasi Marit, vei ulos pytyn ja heitti oven lukkoon jälkeensä.
Sanaakaan sanomatta onneton nuorukainen kääri taas viitan ympärilleen, peitti kasvonsa käsiinsä ja purskahti itkuun. Sulttaani seisoi ensin aivan kivettyneenä kauhusta, mutta sitten hän astui nuorukaisen luo ja syleili häntä hellästi, osoittaakseen hänelle siten myötätuntoisuuttaan.
"Suokaa anteeksi, korkea-arvoinen herra", vastasi Errol'in kreivi, "vaan minun velvollisuuteni on suojella häntä, siksi kun hänen tuomionsa tulee täytettäväksi". "Pankaa hänelle sitten kumminkin kohta tuke suuhun", käski Albanyn herttua. "Ja te, kuninkaallinen veljenpoikani, mitäs te tuossa noin seisotte niinkuin kivettyneenä hämmästyksestä?
Pojanpoika seisoi kuin kivettyneenä nuo mustat silmät säihkyivät, nuo ruhtinaallisen ihanat piirteet näyttivät elehtivän; leppeä, sanomattoman haikea hymy väreili jalon ruhtinattaren vaaleilla huulilla ... hän tahtoi puhua... Mitä hän tahtoi sanoa? Mutta oven suusta kuului nyt hätäilevä ääni: Tulkaa Jumalan nimessä, herra kreivi! Pietari-mestari käskee sanoa, että holvi on täynnä ruutia...
"Hän esitti kysymyksen aivan hullunkurisesti ikäänkuin se olisi vaan leikillä tapahtunut. Minä seisoin liikkumattomana, melkein kivettyneenä, mutta heti sen jälkeen käännyin horjuvaa ukko raiskaa kohden, joka haudan reunalla tahtoi rakentaa itselleen uutta kotia, ja sanoin hänelle ajatukseni. "Herra Jumala, kuinka hän suuttui!
»Rauhottukaa!» sanoin minä. Hän katsoi minuun kaameasti hymyillen ja riuhtaisi epätoivon vimmalla pois kääreen. Saatuaan nähdä laatikon sisällön päästi hän niin syvän helpotuksen huokauksen, taikka pikemmin nyyhkytyksen, että minä istuin hämmästyksestä kivettyneenä. Hetkinen tämän jälkeen kysyi hän äänellä, joka jo oli päässyt entiseen vakavuuteensa: »Onko teillä astelasia?»
Päivän Sana
Muut Etsivät