Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
JAGO. Ken aina kaunis on, ei koskaan pöyhkä, Nopea kieleltänsä, mut ei röyhkä; Ken rikas on, mut kultiaan ei näytä; Tahtonsa saada voi, mut sit' ei käytä; Vihoissaan kostollen voi sijaa antaa, Mut kiukun karkoittaa ja herjan kantaa; Ken järjeltään niin lyhyt olla kaihtaa, Ett' turskan päähän lohen hännän vaihtaa.
Ainoastaan yhdestä akkunasta, joka antoihe pohjoseen päin, oli kirkas valovista loistanut illan hämärään ja tämän akkunan läpi oli hän nähnyt, mitä oli aavistanut ja joka oli saattanut kirouksia hänen huulillensa ja voimattoman vihan katkeran kiukun kyyneleitä hänen silmiinsä... Niin, hän, tyttö, oli ollut siellä, hän oli seisonut lieden ääressä ja kirkas liekki oli juuri leimahtanut avonaisesta hellan reijästä ja täydellisesti valaissut tyttöä.
Waimonsa ei ollut wielä koskaan wuodattanut kyyneleitä hellien sydämen tunteiden waatimuksesta, sillä niitä tunteita ei hänellä koskaan ollut, mutta sydämen katkeruuden, wihan ja kiukun kyyneleitä, oli hän kyllä usein wuodattanut. Entä ne toiset silmät?
Se on mamsellien tauti se, ja pahan tahdon ja kiukun peittelemistä. Tule kirkkoon! Minä en nyt voi. Usko minua, minä en nyt voi! Onko sinusta tullut Jumalan kieltäjä!
ROMEO. Syy, mikä mull' on rakastaa sua, Tybalt, Pidättää kiukun, jota muuten sietäis Tuollainen tervehdys. En ole konna. Hyvästi! Huomaan ett'et mua tunne. TYBALT. Seis, poika! Tuoll' et maksa loukkausta, Jonk' iskit minuun. Käänny, vedä miekkas! ROMEO. En koskaan sua loukannut, sen vannon. Enemmän sua rakastan kuin luulet, Syyn kunnes tietää saat mun rakkauteeni.
Jochem meni akkunan luo ja hänen kasvoilleen ilmestyi kiukun ryppyjä. "Haa, kristitty, Jumalan kiroama", sähisi hän ja puristi kätensä nyrkkiin. "Siellä on taas tuo vaaleaverinen, hillittömän ylpeä gootti. "Isä Iisak! Onko hän se kruunuhirvi, joka sopii sinun naarashirvellesi?" "Poikani, älä puhu pilkallisesti Iisakille! "Tiedäthän itsekin, että hänen sydämessään on roomalaistytön kuva.
Itse Kela oli todellisesti äkänen ja kiroili äänin senvietäviä holloja, joihin ei milloinkaan voinut luottaa. Kakkuri lienee joutunut lohiverkkoon; "nyt vaan puuttuu että sinä puutut ketun rautoihin," sanoi hän Pekka Kettuselle, joka kiukussa tömisteli maata suurilla saappaillansa. Kiukun myrskyin vähän tyynnyttyä ajoivat ystävykset hakemaan Kakkuria.
Niin sillä on! äyhkäisi viimein Vappu pidätellyn kiukun koko voimalla. Samassa tempasi hän kukkaron taskustaan, löi sitä kämmeniensä välissä ja oikein pirullisen raaoin äänenpainoin kerskaili: ... Vaan elkää luulko että minä siltä kerjäämään joudun: on minun kukkaroni melkein niin täysi kuin teidänkin, ja jos loppuu, niin toista tulee. Niillä hyvästillään hän sitten meni.
Yksinään ei tahtonut kaikkea ennättää, kun oli paljon muutakin tekemistä. Tuli jo toisinaan kiireessä, kiukun noustessa, itsekseen sanotuksi, että »mitähän jos minä en enää monena kesänä olisikaan näitä nurkkavieriä nuohoomassa.» Uhallakin tahtoi hän saada puhdistetuksi silmään sattuvimmat paikat ja saikin osapuilleen.
Vanhin veljistä, jous'uros Gall, Ryhtyy sanelemahan. Kiukun voittaen lausuu näin: "Me Morannalin pojat oomme, Samaa äitiä oomme me myös. Taivon pilvistä meihin Jalot katsovat isämme. Uhkaavaisena sieltä katsoo Finjal, vieläkö viholliset Niitä kumpuja kammoo, Joilla nuorna hän taisteli. Minne kuulusa Morven joutuu, Soiton sorean, laulujen maa, Jos sen valtijat surmaa Vihan myrkyllä toisiaan?
Päivän Sana
Muut Etsivät