United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta kun hän siinä istui tiepuolessa saunan seinämällä, niin tuli hänen mieleensä ajatus, joista semmoinen pikku poika ei tiedä, mistä ne aina tulevat: "Mitenkähän se vanha ruuna jaksaa sitä isoa vesitynnöriä kiskoa?"
"Ei aivan vielä. Hänen vanhempainsa mielestä on viisainta, että odotamme, sekä että kumpikin puolestamme ensin koetamme koota vähän, mutta hänellä on huono palkka, niin että kylläpä kestää kiskoa. Enkä minäkään ole semmoinen kuin voisin olla; peräti kadottaa halunsa kaikkeen kun näin on kaiho mielen vallannut. Ei voi viihtyä paikassa, josta juuri pyrkii päästäkseen pois."
Pyörään pyörivähän hevosesta mik' on välimatkaa, kons' ajajaansa se vie yli tanteren vauhtia vinhaa; hännän jouhien päät yhä kiskoa kiitävän pyörän hiipoelee, sill' ei etähällä se, ei välimatkan pitkän pääss' ole, kons' ajo käy yli tanteren aavan: sen Menelaos vain oli jäljess' Antilokhosta; diskos-kiekon kiitämän vaikk' ohi päästikin ensin, taas pian kiinni hän sai hänet, sill' yhä yltyvin innoin uhkeaharjainen hepo riens, Agamemnonin Aitha.
Koska ies oli särkynyt , ei ollut mahdollista valjastaa jälleen hevosia rattaiden eteen, vaan ajajan täytyi itse kiskoa ne perässään. Ois hänen turvata tullut taivahisiin: alkutekstin mukaan: hänen olisi tullut rukoilla kuolemattomia. Asteropaioksen kuolemasta kerrottiin Iliaan XXI laulussa, 139-183.
Se ei osaa valittaa vaivojaan, mutta kyllä minä tiedän, mitä se ajattelee. Koko vuoden on sen pitänyt yksinäisenä hevosena raskaita kuormia kiskoa. Kaupungissakin piti nyt joulun edellä käydä jouluvaroja noutamassa umpikelillä. Kiire oli ja kovasti ajettiin eivätkä nousseet vastamäessäkään reestä, vaikka Polle pysähtyi odottamaan.
Näppärästi näkyi hän osaavankin hevosen kenkään saada ja yks'kaks' oli kolme jalkaa kengässä, mutta kun viimeisestä jalasta kenkäkulua päästettiin, katkesi yksi nauloista. Kymmenniekka koetti monta monituista kertaa sitä siitä irti kiskoa, mutta turhaan. Saipa renkipoikakin koetella oppiaan, mutta eivät ottaneet hohtimet. "No osasipas häjy täperältä katketa", sanoi kymmenniekka.
Adelsvärdin täytyi kiskoa loitommalle tämä pikku mies, joka sitten jäi istumaan sohvan nurkkaan ja muististaan lausumaan Heinen runoja, samalla puuskuen viinistä ja lemmenvaivoista. Kronstadt ruotsalainen, kelpo toveri laahasi hänet viimein mukanaan pois. Felldner haukotti uudestaan. Hänellä oli varhain aamupäivällä sairaiden vastaanotto.
"No te luulette todellakin, että ne voi vaaratta kiskoa pois?" kysyi vielä onneton potilas. "Niin, nuo perin mädänneet vaan!" vastasi tohtori tyynesti. Voi Pekka parkaa! Kuinka häntä peloitti. Mutta auttoiko siinä pelko. Riippuihan siitä koko hänen tulevaisuutensa, hänen isänmaansa menestys, hänen armaan Ainonsa onni. "No, onko kaikki sitten tehty sillä?" kysyi hän taasen.
Poikanen oli vaijennut, nähtyään vieraan. Mutta kun ämmä oli ruvennut puhumaan, alkoi se taas kiskoa häntä hihasta. "Leipää, mummo, leipää," ja taas rupesi poraamaan. Elias aikoi juuri kysellä enemmän ämmältä, kun samassa mieskin kompuroi tupaan, kulki pitkin seinää ja tavotteli rahia; mutta ei se jaksanutkaan kulkea niin pitkälle, vaan lyhmistyi nurkkaan, kynnyksen viereen.
Helvetissä kävijöillä oli vaara joutua pirun saaliiksi ja saivat useat ikänsä kantaa merkkejä helvetissä käynnistään, kuten polttohaavoja, koukuilla reväistyjä arpia y. m., kun pirut olivat yrittäneet heitä kiskoa helvetin järveen.