Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Kirstipä tähän mutkan muisti, Iski ensin sen tynnörin. "Ohoh Kirsti piikaseni! Toisa tehit, toisa käskin." "Oh mun roua kultaseni! Minne teen mä sian teille, Teenkö uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle?" "Elä tee uutehen tupahan, Ylimmäisen portin päälle; Tee sia Klaun tupahan, Niinkun ennenki olet tehnyt!"
Vieläpä paljon enemmänkin kuin herätti hänen huomiotaan; sillä tämä kopea tumma impi, joka ei koskaan ennen ollut kahdesti katsonut miehen kasvoihin, tunsi nyt vuorottain kuumenevansa ja kylmenevänsä, kun tämän vieraan katse huolettomasti tarkasti hänen uljaan vartalonsa muotoja. Kirsti kuuli hänen kysyvän postimestarilta asuntoa.
Hän puhui väsyneellä äänellä ja hänen puheenpartensa erosi kokonaan kyläkunnan miesten kielen mallista. Kirsti katsoi häneen kahdesti ja sitten monta kertaa, ja häneen teki kipeää huomatessaan, että vieras näytti sairaalta, ja hän kohtasi hänen katseensa täydesti juuri yhden sydämen sykäyksen ajan.
Kirsti oli ehdottanut, että Veli Erkki lukisi tohtoriksi ja sitten he yhdessä retkeilisivät ulkomailla. Veli Erkki oli luvannut. Ja oli kuvailtu jo tulevia matkoja ja hauskoja aikoja. Lehtorin silmät sattuivat Kirstiin, joka istui muutaman kukkajalustan juurella Runebergin puistossa odottamassa Veli Erkkiä. Toinen elossa, toinen kuollut niin, todella kuollut. Lehtori huokasi.
"Enkö minä jotain tuommoista ennustanut?" sanoi Lillu puoli-ääneen. "Voi pirun väki! Kaikki ovat he täällä koolla; mikä nyt neuvoksi tulee?" kuihki Kirsti. "Lähdetään pois!" sanoi Rehkonen hiljaa akalleen. "Oletko riivattu? Pysy alallas!" tokelsi Pirko. "Kyllä", kuiskasi Rehkonen nöyrästi. "Pyydän isännänkin sanomaan jotakin!" kehoitti pastori.
»Mitä sinä siellä näet?» kysyi kerran äiti uteliaana paneutuessaan hänen viereensä lattialle. »Katso, äiti. Kirsti on aivan kuin ajattelisi jotakin hyvin hauskaa. Eikö ole?» sanoi Laura. »Niin on.» »Mitähän se ajattelee?» »En tiedä, kultaseni.» »Minun niin haluttaisi tietää, mitä se ajattelee. Koeta sinä, äiti, sanoa.» »Rakas kultaseni, ei äiti osaa sanoa.»
NOKKI. Silloin kun unestaan heräjää ihan samaan aikaan kun ennenkin. KIRSTI. Se hyvä. Jokohan menen kahvia keittämään? Eihän tuossa näytä olevan muutakaan työtä. KIRSTI, Se hyvä. Se hyvä! NOKKI. Niin! Se hyvä! Senkin köntys! Laita luusi tänne saattamaan kaikki paikoilleen! En minä osaa niitä laittaa! Eikä mulla ole aikaa. NOKKI. No, nyt ei ole muka aikaa, mutta odotappas!
Mutta hänen ilonsa sammui sukkelaan, Miranda oli häntä kohtaan ynseän välinpitämätön koko ajan, jopa siihen määrään, että Kirsti moitti häntä epäkohteliaisuudesta, kun Taavi oli mennyt. "Minkä minä sille voin, äiti!" impi selitti. "Minä en tahdo häntä vihata, mutta mitä hän on teurastajaa parempi? Hänen leipänsä on verellä tahrattu. Hyi!
Se paikalla tiesi, että se oli Mirandan ääni; ja kun se tavalla tai toisella liikutti sen mieltä, niin se vaivoistaan huolimatta nousi ylös ja kulki hiljaa ääntä kohden. Mirandan pyhitys metsälle. Sinä samana päivänä, heti puolisen jälkeen, Mirandan lähdettyä ulos viemään muruja kanoille keltaisessa maljassa, Kirsti oli saanut jonkinlaisen pyörtymys kohtauksen.
»Niin, en ymmärrä», sanoi rouva. »Päivölän Kirsti kuitenkin näkyy surevan», jatkoi rouva purskahtaen itse itkuun. »Kirsti?» ihmetteli lehtori. »Sitäpä on soma nähdä.» Hän meni tirkistelemään Päivölään. Kirsti oli Päivölän salin sohvalla puoleksi makaavassa asennossa, niin että silmät olivat puolitiehen auki. »Todellakin!»
Päivän Sana
Muut Etsivät