Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Siitäpä syystä hän julkaisikin jouluksi ensimäisen tunnelmakokoelmansa nimeltä "Sinivuokkoja Suomen saloilta, kokoellut Kirsti Kaisla." Siinä hän liikuttavasti ja runollisesti kuvasi kaikki kohtaukset itsensä ja Pekan välillä.
Kirsti paikalla oikaisi kauniit hartiansa vastaanottamaan sen Atlaan kuorman yksinäisyyttä, joka alussa oli uhannut hänet masentaa; ja hän ja Miranda vakaantuivat omituisen hiljaiseen jokapäiväiseen elämänjärjestykseensä.
Hän nukkui koko kylmän ajan äitinsä kerällä päähuoneessa leveässä uudessa vuoteessa; se oli rakennettu sen vanhan kapean tilalle, jossa vanha Taavi oli maannut ensi kerran raiviolla käydessään. Miranda tarttui äitinsä käteen ja pudisti sitä hiljaa. Mutta Kirsti jo oli valveilla silmät auki maaten ja kuunnellen. "Mikä tuo on, äiti, joka tahtoo tulla sisään?" kysyi lapsi kuiskaten.
Ei, hän oli paljon rajumpi ja paljon laiskempi, hymyili Kirsti ja heitti sanomalehden kädestään pöydälle. No niin, mitä sinä sanot laiskempi? Hän ei lukenut läksyjään. Eikä tehnyt muutakaan. Telmi vaan aamusta iltaan ja keksi jos minkälaista kiusaa ja pahantekoa. Sinä nyt et hänessä milloinkaan nähnyt mitään hyvää.
Yön valvomisesta lopen uupuneena hän nukkui niin sikeästi, ettei kuullut, kun äiti kohta sen jälkeen heräsi ja alkoi yskiä. Kirsti ... Kirsti, koetti äiti yskän lomasta saada äännetyksi. Mutta Kirsti hengitti vaan syvään ja makasi liikkumattomana.
Ai! mitenkä lie kahvin laita! Vai on Marikin jo mennyt. Sepä merkillistä. Hm, hm! Kuuleppas, moneesko palvelija meillä nyt on tässä kuussa? Kirsti on viides. ILLI. Vai viides vainen! Voitko luetella ne mulle. Ensin oli se pörröpää Heta, muistaahan herra? ILLI. Jaha! Entäs sitten? NOKKI. Sitten tuli Miina. Ihan niin! Hm. Hänet ite pois käskin. Ja sitten?
Tähän kuitenkin alussa toivat vaihtelua vanhan Taavin viikottaiset käynnit, hänen tuodessaan heiniä ja juuria ja muita varastoja talven varalle, ynnä suuret vyyhdet karkeata kotona kehrättyä lankaa Kirstin sormien ratoksi pitkinä talvi-iltoina. Kirsti oli kuin luotu siihen työhön, jonka hän niin uskollisesti oli itselleen valinnut.
»Ja tuolla Kirsti vielä odottaa tietämättä kauheasta onnettomuudesta», voivotteli Leena. »Tuolla se hymyilee vain, niinkuin hymyilee Laurakin kotia tullessaan. Mutta sitten?» Ja Leena ratkesi niin haikeaan itkuun, ettei lehtori tiennyt mitä tehdä. Tuli toki rouva kotia. Hän säikähtyi ensin.
Seitsemisen vuotta ennen muuttoaan tähän raivion mökkiin Kirsti Craig silloin Kirsti MacAlister oli eräänä iltana käynyt tienhaaran puodissa, joka kyläkunnassa toimitti yleisen paikanvälitystoimiston tehtäviä. Siellä oli samalla postitoimistokin eräässä puodin nurkassa, sisustuksenaan kymmenkunta kirjaimella merkittyä tomuista hyllylokeroa.
Kun Kirsti kääntyi takaisin, niin hän näki Mirandan seisovan ovessa valkoisena, surkeana ja hämmentyneenä; ja Ten-Tine taas lehmineen, odottamatta tilaisuutta häntä kiitelläkseen, kulki juoksujalkaa pois poikki vaikeitten kenttien, kuono pitkällä, sarvet takakenossa pitkin selkää. Ten-Tinestä itsestään ja haavotetusta nuoresta lehmästä tippui joka askeleella heleän punaista, höyryävää verta.
Päivän Sana
Muut Etsivät