Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Sittekuin kapteeni Stålsköld oli jättänyt äsken vihityt, joidenka avioliittoon hän mielettömän, hillitsemättömän rakkautensa kautta oli kylvänyt kirouksen pian orastavan siemenen, läksi hän, kovien omantunnon-vaivojen kiusaamana, kiiruusti häätalosta pois.
Surua, surkeutta ... ne menivät ... ne tulevat ... ja ne tuovat ... vaan mitä ne tuovat, sen tietää Jumala ... ne tuovat ... ja kamalalla äänellä kuiskutti tyttö Aaton korvaan ... ne tuovat kirouksen. Tyttö oli hullu, hullu, siitä päivästä jona hän unessa oli nähnyt rakastetun ylkänsä kaukana Venäjässä kaatuvan hullu, mutta kumminki tuntui Aaton sydämmessä, kun olisi miekka sen läpi käynyt.
Mutta tämä on mahdotonta; sentähden Kristus, Jumalan voima, vanhurskaus, siunaus, armo ja elämä, voittaa ja kukistaa nämät kuoleman ja kirouksen ilman sodatta tai aseitta tässä meidän runmiissamme, jotteivät ne enää voi vahingoittaa niitä, jotka uskovat." Tämmöisiä totuuksia varten sopii todella taistella; mutta kuka, paitsi perkele, tahtoisi taistella niitä vastaan?
»Sanokaa minulle», jatkoin, »oliko teidän helppo muuttua siitä, mitä olitte sanokaamme korkeakoulussa, siksi mieheksi, joka saattoi tuolla tavoin menetellä oikeuden edessä?» Hänen äkillinen vimmastumisensa pelästytti minut pahanpäiväisesti. Hän päästi kamalan kirouksen ja pui nyrkkiä ikäänkuin minua iskeäkseen. »Suokaa anteeksi», hän sanoi samassa. »Ei, se ei ollut helppoa.
Hänhän oli »junkkari», niin mahtava, että tarvitsi isälleen sanoa vain ainoan sanan, langettaakseen siunauksen tai kirouksen heidän ylitsensä. »Mistä on kysymys?» oli hän kysynyt, ja silloin oli ahdistettu lapsi astunut nöyrästi hänen luoksensa, oli kohottanut hieman esiliinansa kulmaa, juuri siksi, että hän voi pilkistää helmaan ja oli luonut häneen leimuavan katseen kosteista silmistään ja sanonut vihasta värisevällä äänellä: »Nähkääs, tämän he tahtoivat minulta ryöstää.»
Oi, pyhä neitsyt, sanoi hän, minä kiitän sinua, että olet antanut hänen kaikessa suuruudessaan lähteä maailmasta ja että siten olet poistanut sen kirouksen, joka rakkauttani painoi! Ja Meri polvistui hänen viereensä rukoilemaan... Mutta linnan pihan ulkopuolella seisoi pitkä, harmaahapsinen vanhus, ja hänen kasvonsa olivat tuskasta ja epätoivosta väännyksissä. Kirottu olkoon työni! sanoi hän.
"Asukkaat ovat muuttaneet pois, veljeni" minä vastasin; "mutta lääkärit toivovat, että pahin aika nyt on ohitse." "Oi vanhurskas Jumala!" hän huudahti, vaipuen tuolille ja peittäen kasvonsa; "minä pakenin sinua ja minä olen tuottanut kirouksen omaisilleni!"
Sano sitä lapsellisuudeksi, jos niin tahdot, mutta isäni uskoi sen, enkä minäkään voi kieltää, että sattumus merkillisesti on häirinnyt epäuskoani siinä kohden. Sukuamme seuraa siunauksen ja kirouksen kaksinainen, ristiriitainen kohtalo.
Mikä ääni hirveä nyt kaikuu Kankahalla majan ympäri? Petoin ulvominen herättääpi Kurjan vaimon vaisust' unestaan. Niinkuin kirouksen kaupungista Vimmattujen sieluin kirkuna, Niinpä kaikuu susilauman ääni, Parku, meteli ja ähellys.
Jokaisen kirouksen sijasta, jonka julistat hänen ylitsensä, annan minä hänelle sata siunausta, ja me saamme kerran vielä nähdä, mitkä niistä enemmin merkitsevät Korkeimman valtaistuimen edessä, sinun vihasi vai minun rakkauteni, äidinisän kirousko vaiko äidin siunaus...
Päivän Sana
Muut Etsivät