Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
"Mihin nyt olet menossa?" kysyi tyttö ja hänen äänensä värähteli niin kummalltsesti. "Aionpahan kävellä ikävissäni tuonne kirkonkylään", sanoi Matti ja hänenkin äänensä värähteli, sillä sydän löi niin kovasti. "Eikö tällä perällä sitten löydy mitään hupia, kun sitä täytyy kirkonkylästä hakea?" kysyi tyttö. "Eipä täällä löydy kuin yksi ainoa, joka voisi polttavaa ikävääni viihdyttää", sanoi Matti.
Kenonen komensi: »Antakaa niitä kirnumaitoja näille rahtilaisille, jos niitä ei voi läikkymättä viedä kirkonkylään, ja lopun saa syöttää sioilla... Rieskamaidon saa valaa vaikka sahtitynnöriin ja viedä siinä Puniinin taloon ja siellä myöpi sen kirkonkyläläisille.»
Ja siinä he nyt jälleen seisoivat käsi kädessä, vaan sitten jälleen lankesivat katseet maahan. Taas oli orava hyvään tarpeesen. "Ty-ty-ty!" sanoi sille Anni. Ja maisteri sanoi myöskin: "Ty-ty-ty!" Kohta he läksivät metsästä ulos. Tiellä kertoi hänelle Anni lähteneensä tän'aamuna pikku veljensä kanssa kirkonkylään rattailla.
Hyvä juttu, ajattelin minä, ja kun hän oli mennyt, pujahdin takaportista ulos, kävelin tänne kirkonkylään, ajatellen että ehkä minä sattumalta tapaisin sinut maantiellä, kurkistin puodin ovesta, oliko siellä ostajia, ja kun se oli aivan tyhjä, niin päätin kun päätinkin tehdä sinulle pienen kepposen, kun ei oltu tavattu niin moneen aikaan. KALLE. Ei sitten kun toissa päivänä.
He kulkivat puiston kautta järvelle ja sieltä niittyjen poikki pienelle kirkolle ja kirkonkylään, jotka olivat ihanassa laaksossa sen kukkulan juurella, jonka huipulla kreivin linna loisti kaikessa komeudessaan. Ilta oli lauhkea ja kirkas, maisema lepäsi vaalean vihantana kesän ensi kukoistuksessa.
Minä toivon kuitenkin että se joka hakee hän löytää, ja annan sinulle siitä syystä muutaman päivän vapauden... Onnea matkalle!" Minun täytyi taivuttaa mieleni tilaisuuden mukaan. Muutaman päivän perästä jätin minä itseni Herran haltuun ja vaelsin kirkonkylään, jossa minä sain paikan kirkkoväärti Pietari Antinpojan tykönä, joka oli paikkakunnan rikkaampia ja esimäisiä talonpoikia.
Toisten turvissa nyt elän täällä niinkuin murtokuusi muitten päällä, heille vastus, taakka itselleni; mutta ylistän mä elon arpaa, jalo tuo jos voittajana vielä taistelusta kirkon luota, palaa.» Vanhus viime sanan kuultuansa riensi pois kuin tulen polttehelta; vaan jo vaalennut ol' illan rusko, ennenkuin hän kirkonkylään ehti.
Kun ei Liisaa enää näkynyt, läksi Lauri riihestä ja alkoi astua vastakkaista suuntaa kirkonkylään päin, joka oli jotenkin kaukana. Hän meni sinne neuvottelemaan erään talollisen kanssa muutamista yhteisistä ja sekavista asioista. Siellä viipyi hän hämärään asti ja palasi sen tähden vasta myöhemmin illalla Uotilaan. Emännän sairaus
Mihin hän on mennyt? kysyi Ester Rikbergiltä kun he asiasta keskustelivat. Sitä on vaikea päättää. On kolme mahdollisuutta: joko kirkonkylään, naapurinimismiehen luo tai kaupunkiin. Luultavinta että hän meni kaupunkiin, vastasi Rikberg. Pitäisi mennä etsimään. Ei se sovellu. Hänhän on järjissään oleva mies, eikä häntä ainakaan kotinsa ulkopuolella sovi holhota.
Etelästä päin tuo kyllä talvisin kaitainen rekitie kirkonkylään, mutta päättyy siihen, ja siitä jatkuu ainoastaan ujo suksen latu, joka korpimaille päin ujuen näyttää, että on ollut sinnekin joku kulkeva; mutta suurimman osan talvea on sekin ummessa, jolloin asuttu maailma näyttää Kontojärven ympärillä olevan lopussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät