Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Kun sotamies huomasi telefonoimisaikeen, riensi hän estämään, mutta tuli liika myöhään. Silloin hän vuorostaan soitti päällystölleen, joka asui lähimmässä majatalossa. Meidän automme rientää kirkonkylään, mutta majatalosta karkuuttaa aliupseeri hevosen selässä koskelle.
Naiset katsahtivat toisiaan silmiin, niinkuin olisi heillä ollut jotain mielessä, joka oli vasta tapahtunut ja josta oli vasta puhuttu. Mutta he eivät näyttäneet tahtovan sitä sanoa ja jättivät isännälle sananvuoron. Ei ole tainnut vielä kuulua sinne kirkonkylään se tapaus, joka täällä tapahtui mennä maanantaina, kun oli näinikään tämmöinen ankara ilma. En ole minä ainakaan kuullut.
Talo jäi autioksi, ja minä lähdin kirkonkylään paimenpojaksi. Kuusitoistavuotiaana palasin takaisin, ja kaikki oli tuvassa samassa kunnossa kuin lähtiessäni. Mutta peltotilkkuset oli uudestaan kuokittava. Ja kuten herra itse näkee, tullaan talossa nyt, Jumalan kiitos, taasen hyvin toimeen.
Myöhemmin Olli Karjalainen tuli puodille Puhokseen ja näkyy kulkeneen Karjalat tuonne tänne, kunnes vihdoin asettui räätälinä Liperin kirkonkylään asumaan. Kaikista näistä vaiheistansa hän itse kertoo laveammin tähän painetussa "Kulkurunossaan". Sittemmin hän muutti Komperon kylään, jossa toimitti lautain vahdin virkaa Siikakosken sahaan kuuluvalla lastauspaikalla.
Eikä sen kummemmalla äänellä, kuin jos olisi kysymys mennä kirkonkylään pariksi päivää. Nuo iltahetket, kun tuuli yhä heikkenee, kun purje ei enää pullistu ja kun vene tuskin liikkuu paikoiltaan, voivat välistä olla minulle hyvinkin tuskalliset. Ei ole enää mistä puhuakaan, hän näyttää ikävystyvän, hänellä on halu päästä maihin, vaikka hän ei sitä sano.
Ei hän sitä kuitenkaan pehtorille sanonut. No minkätähden se pehtori lähtee pois tästä talosta? kysyi hän siihen sijaan. Rovasti on sukua Lapinlahden inspehtorille ja minä tulen Lapinlahden kirkonkylään. Ei taideta tarvita täällä omassa kirkonkylässä semmoista tiennäyttäjää ? sanoi Matti. Mitäs sitä täällä, kun se on siellä se rautatie Rautako tie?
Niinkuin jo sanoin, oli sunnuntai-aamu, kun minä tulin tähän kirkonkylään, parahiksi nähdäkseni, kun papisto läheni sakastin ovea. Ukkoja oli sakastin oven edustalla seisonut odottamassa saadakseen tervehtiä rovastia, ja akkoja rappusilla istunut. Mutta nyt ne nousivat seisoalleen, väistyivät syrjään ja tekivät hyvän huomenen, toiset kumartaen toiset niiaten.
Muuta vastausta ei hän vast'edeskään antanut tähän kysymykseen, pudisteli vain päätänsä eväten ja oli ääneti. Ainoastaan papille, joka seurasi häntä Uotilasta kirkonkylään, oli hän epäselvästi viitannut murhan todelliseen syyhyn.
Jos olisi rautatie meidän mökiltä kirkonkylään, niin ei kelirikko haittaisi... Sitä oli ruustinnakin samaa leikillä arvellut, että kun olisi rautatie, niin ei kelirikko haittaisi. Eikä Mattikaan nyt sitä valheeksi väittänyt. Ei hän ensin siihen mitään virkkanut, katseli vain pitkän aikaa jonnekin yhteen paikkaan pihalle ja sitten vasta tokaisi: Joka mökin tarpeeksipahan se semmoinen tullee...
Asia oli selvä ja arvelematta Iikka äreästi vastasi: »Pyhinä sikakin silkissä, ja kun te tulette kirkonkylään, niin olette olevinanne niin pyhä, kuin omatuntonne olisi koko viikon ollut pyhän hengen taskussa.» Mutta emäntä ei tuosta säikähtänyt, vaan vastasi ripeästi: »Te luulette ehkä, ett'ei tässä pitäjässä olekaan pappia, sentähden että entinen kirkkoherra makaa sairaana Turussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät