Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Vaan lapseni kanssa jos tuonne käyn koskeen kuohuavaan, niin eivät kirkko ja pappi suo silloin siunaustaan, ja luojakin meiltä sulkee tien armon ja autuuden, ja mennyt on autuus sielun ja siunaus pappien.
»Kirkko ei tiedä siitä mitään», koetti piispa puolustautua. »Ja kuitenkin kirkolle kuului käsky: 'Ruokkikaa minun lampaitani'», nauroi Ernest ivallisesti, mutta sanoi kohta: »Suokaa anteeksi ivallisuuteni, piispa. Mutta voitteko ihmetellä sitä, että teidän kanssanne menettää malttinsa?
Viimein nousi kuu ja taivas selkeni. Yö oli valkoinen mutta hämärän kalpea ja kylmä; kaikista rotkoista, minne vaan katsoi, kohousi kummittelevia haamuja viittoen ja heiluen, ja purojen solina kohisi kaikkialla ympäri humisi, kohisi ... vaan hän ei pelännyt. Tuolla loitolla hämärtää kirkko. Vanha punertava kirkko, vinokas ja ruma kuin karjanlato.
Maa tuossa oli kalpea, köyhä Suomi; kaupunki oli pieni aloitteleva Vaasa ja kirkko Mustasaaren kirkko, vanhin Pohjanmaalla; voi selvästi nähdä auringon heijastuvan sen pieniin, soikeihin ikkunoihin, joiden ruudut olivat vielä maalatut niinkuin katolisellakin ajalla, ja neiti Reginasta oli niinkuin olisi hän nähnyt kirkastettujen pyhimysten katselevan ulos tuosta muinoisesta temppelistään.
Kuvan Paltamon kirkko saisi. Vieraiden kera taideniekka jo tänään matkustaisi. Hymyellen Anja-rouva puhetta tuota kuuli. Eikö liene ymmärtänyt vai leikiksi vaan sen luuli. Hymyeli hän vieläkin, kun taideniekka läksi. Mutta heti sen jälkehen hän kääntyi kipeäksi. Kauan kuolon, elämän hän väikkyi vaihtehella. Parani vitkaan. Siit' on aika sitten kertoella.
Antero ei vastannut mitään. Renki kulki pihan poikki, ja Handolin riensi hänen jälkeensä. Juotuaan kahvit meni Antero kävelemään kirkolle päin. Kirkko oli vähän ylempänä kuin pappila, ja sen luota näkyi toisaalta lahti ja sen rannalla olevat kirkonkylän talot, toisaalta niemessä oleva jylhä Risti- eli Panuvaara, jonne tultiin kaitaista polkua myöten, missä pappilalla oli peltoa ja niittyä.
"Jos tuo wiiden pennin paperossikauppa olisi tullut woimaan moniaita wuosia ennen, kenties eläisiwät he wielä molemmin" arweli Makkonen alakuloisesti. "Kenties, kenties", sanoi Mielonen ja waipui sywiin mietteisiin. Aiwan rautatien lähellähän se on Y n kirkko. Tämähän ei mitään kummaa, sillä onhan monta muuta kirkkoa rautatien likeisyydessä. Kesä on kulunut jo syyskuun loppupuolelle.
Loitolta sitä katsellen sattuu silmäämme toisella noista vastakkain olevista rinteistä, juuri siinä, missä se alkaa laaksosta kohota, valkoinen marmorinen kirkko ja sen ilta-auringon paisteessa kimmeltävä kupooli.
Tämä kirkko on kerran ollut kristinuskon pohjoisimpana rajalinnana, on seisonut siinä valkoisine torneineen, kauas kaikuvine kelloineen ja pyhine lauluineen mahtavana kuin jättiläispiispa valkeassa messukaapussaan, kantaen pyhän Olavin kristittyä vihkimistä ja pyhää alttarinvaloa kauas lappalaispeikkojen pimeyteen.
Sitten viimein, kun onneton henki oli eronnut, köyttelivät kirkkoaidan veräjän poskeen, vanhat tuohikengät jaloissa, kalotti päässä ja raamattu kainalossa seisomaan. Raamattukin oli pistelty pistimillä repaleiksi... Kirkko niillä oli teurastushuoneena.
Päivän Sana
Muut Etsivät