Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Afrikan suuremmassa osassa on monina kuukausina alituinen kaunis ilma, kirkkaalla ja pilvettömällä taivaalla, jonka kauniista sinisestä loistosta meillä ei ole aavistustakaan. Joka aamu aurinko nousee yhtä kirkkaana säihkyen ja täyttää kaikki huikaisevalla loistolla, jota silmä tuskin sietää.
T:ri Luther pysähtyi hetkeksi, vaan ojensi sitten kätensä ja sanoi kirkkaalla, lujalla äänellänsä: "älkäät pelästykö, ei ole mitään vaaraa. Perkele tahtoisi näin estää evankeliumin saarnaamista, mutta se ei onnistu häneltä."
Käytän matokonstia joskus kirkkaalla säällä, kun muut keinot eivät teho. Riennän Välisuvannon arkulle. Sinne mennessä olen saavinani varmuuden, että tulen saamaan. Sillä minun täytyy saada, enhän voi jättää hyvää emäntääni pulaan, on kysymyksessä hänen kunniansa, minun kunniani ja koko tämän kuulun Huopanan kunnia.
"Ja nyt", lisäsi herra Shelby silitellen Harryn päätä, "voit näyttää tälle vieraalle, kuinka sinä osaat laulaa ja tanssia." Poika alkoi heti kirkkaalla, raikkaalla lapsen äänellä erästä omituista neekerilaulua säestäen sitä pään, käsien ja jalkojen liikkeillä, seuraten tarkasti tahtia. "Mainiota", huusi Haley innostuksissaan ja heitti poikaselle appelsiinin.
Näkö-ala kraaterilta saattaa kirkkaalla säällä olla suurenmoinen, mutta enimmiten estää milloin sumu, milloin tuulen merelle päin ajama savu näkemästä selvään niitä ihania maisemia, jotka edessä ovat. Kauan ei saa olla ylhäällä, sillä opas, joka sinne kuljettaa, tavallisesti ennen määrääjänkin kuluttua alkaa kiirehtiä.
Siihenpä kuningas: "Oi laula ja soita vain! Sä lääkitsit mieleni sairaan, Mun poikani, rakkahain!" Ja silmät loistivat poikasen: "Suo Luojalle ylistys! Mun soitton' ja laulun' sinullen Ol' vaan ajan viehätys. Sun lääkitsi taivaan Herra, Hält' on elo, terveys!" KIRKKAALLA J
Vihdoin kohotti hän päänsä, aukasi sylinsä, ikäänkuin olisi hän tahtonut sulkea rakastetun sydämmellensä, ja lauloi kirkkaalla, miellyttävällä äänellä seuraavan laulun: Jos koti kallis Taas sinut nään, Ei jättämään Sydämmein sua sallis. Oi Roosa, jalo ruusunen, Minulle itses näytä Keskellä ruusujen Ja lemmen kukkien Sulolla mieles täytä. Sydän, tahdotko ratketa? Kestä tuskassa, riemussa!
Mutta, näet, elämässämme on joskus semmoisiakin hetkiä jolloin luonnon antamat viisi aistiamme pettävät meitä aivan kirkkaalla päivällä, yhtä äkki-arvaamatta kuin hevosenkin, kun se horjahtaa astuessaan. Oikeastaan eivät ojaportaat kummitelleet hänen silmissänsä, vaan joku olento niiden päällä.
"No, mitä katsottavaa siinä on parilla niin kirkkaalla silmällä yö-sydännä!" vastasin minä. "Ovatko ne todella kirkkaat?" kysyi Dora, hymyillen. "Minua ilahuttaa, että ne ovat kirkkaat". "Pikku Turhamieli!" lausuin minä. Mutta se ei ollut turhamielisyyttä; se oli vaan viatonta iloa minun ihmettelemisestäni. Minä tiesin sen sangen hyvin, ennenkuin hän sanoi sitä minulle.
Hän ei koskaan ollut voinut uneksiakaan, että tavalliset ihmiset voivat matkaansaada jotakin niin kaunista ja ihanaa. Että tämä ei voinut olla todellisuutta, sen hän kyllä ymmärsi, ei tässä maailmassa voinut näin käydä, mutta kun hän nyt katseli sinne, tuntui se, minkä hän näki, todellisuudelta, kaikki seisoi niin selvästi hänen silmäinsä edessä kuin aurinko kirkkaalla sinitaivaalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät