Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Ilma se virtasi huoneeseen, iloll' äänteli lokki rannalla leijaillen, kuvatyyn' oli lahti ja renkaiks rikkui vain, kun luodolla leikkiä löi kalaparvet. Lie hymy ollut, mi kirkasti nyt nuo riutuvat kasvot, riemun lie säde ollut, tai vain näyttikö siltä, koska jo hetken pääst' oli sammunut silmä ja rintaan painunut pää, elo lähtenyt riemuineen, suruinensa.
Hänen kasvojaan kirkasti taasen tuo valo, mikä Pietarin oli ensi hetkellä niin suuresti hurmannut. "Se on päätetty!" sanoi isä äkkiä, nousten seisaalleen. "Tahdotko lähteä minun kanssani, Mari?" kysyi hän. "Sinun kanssasi! Minne?" "Etkö luota minuun?" Mari loi silmänsä maahan. "Mutta onhan äijä ensin haudattava", virkkoi hän hiljaa. "Kaikesta pidetään huoli!" Niin kävikin.
Kevein, kiireisin askelin nainen lähestyi poikkisahattua koivunrunkoa, joka oli käytävän varteen pystytetty. Hieno hymy, täynnä sydämellisintä tunnetta, kirkasti hänen tyyniä, vieläkin kauniita kasvojansa, ja käsillään hän kosketteli varovaisesti karkeata kuorta, iloisesti kuiskaten itsekseen: "Pikku Arvid!" Tämä istui jäykkänä aivan kuin hänen verensä olisi jäätynyt.
Hän rakasti Lygiaa sata kertaa enemmän senjälkeen kun hän oli joutunut vankeuteen ja marttyyriuden loisto kirkasti häntä. Hengissä alkoi hän osoittaa hänelle suorastaan uskonnollista kunnioitusta ja palvella häntä yliluonnollisena olentona.
Ja kuitenkin hän juuri siinä täytti Isän tahdon. Hän kirkasti Isän maan päällä, täyttämällä sen työn, minkä Isä oli hänen tehtäväksensä antanut. Ja oli Isän ainoa poika. »Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, kuin uskoo häneen, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.»
Ja ennenkuin olimme rantaan päässeet, oli jo päivä uudestaan noussut taivaan rannan yli ja levitti nyt säteillänsä niin ihmeen kummallisia, monenkaltaisia valo-värejä ristien huippujen ympäri, että hämmästyen seisahduimme ihmettelemään. Oli ikään kuin uuden-elon aamukoite, joka kirkasti kuoleman tummia yö-majoja, ennustaen heillekin nousevaa päivää. Kuolleet jälleen nousevat.
Niin hän lausui, mutta myhäellen neito Yhä katsahteli koillisehen kauvas, Huuliltansa kuului toki sanat: »Kontiolan päivä, voiton, lemmen päivä, Pysy pyhänä mun muistossani aina!» Tuohon uljas Tommi, otsal riemun loiste: »Pysy muistossani, sinä päivä jalo! Keltä sain mä käsivarsihiini voiman, Työhön, toimeen uuden voiman? Ken mun silmäin Kirkasti?
Kas, kun jo seisoimme mustan kauhistuksen rinteellä, silloinpa armollinen Jumala kirkasti etehemme maailman; ja sen hän teki tuon oivallisen vallesmannimme kautta. Mutta me itse, mitä teimme me? Astuimme kuin miehet itsensä-kieltämisen, työn ja toimen tielle.
Se vain kirkasti katsetta niin siunatusti, otti kuin kädestä, näytti kohden ihannetta ja sanoi: Katso, tässähän tie kulkee.
Taivaallisen kauneuden aamurusko kirkasti kuoleman omaksi määrätyn tytön kasvoja, kun hänelle kerrottiin sitä onnea, joka olisi tuleva seuraukseksi tästä rakkauden työstä. Mutta jos kuolemaisillaankin olevat tytöt voivat saada aikaan suuria asioita kuinkahan paljon voisivatkaan ne toimittaa, jotka ovat sekä ruumiin että sielun puolesta terveet!
Päivän Sana
Muut Etsivät