Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Kyllähän se kuuluu kaikista teidän puheistanne, että liiaksi teillä on oppia", sanoi kirkkoherra hiljaa ja huokasi; luultavasti tunsi hän sillä hetkellä kipeästi sydämessään, kuinka paljon kansa vielä enemmältä osalta tarvitseisi valoa, ollakseen ihmisenä. Nyt ei enään koetettukaan kumota koulun vastustajain perusaatetta, sillä kokemus oli jo opettanut, että se oli turhaa työtä.
Se sana kävi Gabrieliin kipeästi, ja yhtäkkiä hänen äskeinen pajassa liikkeelle päässyt raivomielensä alkoi jälleen kokoon kuohua. Minä tiedän itse mikä minulle sopii, mikä ei, sanoi hän ja hänen huulensa vapisivat ja hän meni ihan kalpeaksi. Hän muisti hämärästi, että juuri noin tuntui kerran ennen, silloin kuin hän nousi pappaa vastaan, ja että nytkin ehkä kaikki täytyy loppua anteeksipyyntöön.
Ensin se lapsuus, jota vain hämärästi muistaa, mutta joka kuitenkin oli välistä niin kirkasta ja valoisaa. Vaikka olihan ollut katkeruuksia siinäkin ... ja monessa suhteessapa se oli samanlaista kuin Ellin. Ankaroita olivat sen ajan vanhemmat, täytyi totella, mitä sanottiin, ja jos ei totellut, niin kipeästi koski.
Niinkuin tammi hän kaatui tai kuin poppeli taikka 389 vuorten salskea honka, kun iskevät veistäjämiehet maahan kirveillään hiotuilla sen purtehen puiksi: niin hän valjakon eessä ja vaunujen maass' oli maaten, kiljahtain kipeästi ja kouraisten verimultaa.
Silloin äiti aina hymyili ja suuteli pikku-veljen ruskettunutta poskea, mutta silmissä oli huolestunut ilme, sillä kovin lapsellinen oli pikku-veli eikä tuntunut koskaan kehittyvän. Pikku-veli huomasi aina äidin salaisen huolen, ja se koski häneen niin kipeästi. Ei, ei hänestä ollut muualla olijaksi kuin metsissä.
Päivästä päivään seisoa tuon joukon keskellä, katsella hymyilevin silmin, ikäänkuin järkähtämättömästi luottaisin oikeuteeni ja voittoon ja onneen. Eikä sitte ihmistä, jolle voisin puhua siitä, joka minua niin kipeästi kalvaa. Siinähän voitin!
"Isä raukka! hänen on niin vaikeaa tähän mukautua... Minähän olin paraadihevoseksi määrätty... Mutta luuletko, että hän nyt enää tahtoisi meitä kumpaakaan pakoittaa?" "Sinulla on voimaa Inger-Johanna! Ja se on varmaankin oikein... Mutta hän on tullut niin leppeäksi", huokasi Thinka; "ja sehän se juuri on, joka minuun käy kipeästi"...
Kipeästi tuo tosin pistää minuun; vaan vihasta on tuo kipu kaukana. Kerran vihasin minä teitä; se oli silloin, kun Maria heitti pois kädestänsä kukkani; vaan siitä ajasta on vihani monin kerroin sammunut«. «Minä tiesin sen, ja minä kiitän teitä, sillä te olette suurta ylevyyttä minua kohtaan osoittanut; minä en sitä ikinä unhota. Nyt on totuuden hetki, sanoitte te. Oikein, niin. Kuule, Anna!
Taas huomasi unilukkari, että hän liian läheltä oli tarttunut toisten asioihin, jotka oikeutta myöden eivät häneen koskeneet. Mutta sana oli sanottu. Ja se kajosi hiukan kipeästi Marin mieleen, koska Mari salaisesti oli siitä ajatuksesta, ettei Severinin paikka ollut kilpa-ajoradalla. "Minä en ole häntä juuri kieltänyt enkä käskenyt," vastasi hän lyhyesti.
Heikki koetti ajatella, että se oli jotain satunnaista hermostumista, mutta väliin se sattui niin kipeästi johonkin arkaan paikkaan. Niinpä kerrankin kun hän ja Alma rouva olivat kävelemässä, tuli heitä vastaan Anna Kallion äiti köyryselkäisenä ja kalpeana. He seisahtuivat kysymään kuinka täti jaksoi ja oliko Annasta kuulunut mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät