Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Skotlantilaisten pienellä joukolla oli myöskin leirinsä lähiseudussa eikä melske ollut heitä häirinnyt. Mutta Leopartin ritari huomasi kumminki kuninkaan ja hänen kiiruunsa ja arvaten että vaara uhkasi sekä kiirehtien siitä osalliseksi joutumaan, sieppasi kilpensä ja miekkansa ja yhtyi de Vaux'hon, joka töin tuskin jaksoi pysyä malttamattoman ja vihastuneen herransa perässä.
Mutta metsäkissan silmäin sijasta huomasinkin soturin, jonka koko muoto säteili hillittyä tyytyväisyyttä, kun hän uudelleen päästi tuon kamalan äänen voimallisen rintansa pohjasta sekä samalla kohotti kilpensä reunalla pienen kaistaleen pantterinnahkaista vyötänsä, jonka hän hiljaa oli kupeiltaan päästänyt.
Gallialaiset olivat kyllästyneet pitkään ajanhukkaan, jota paitsi heitä paha kulkutauti surmaeli; linnaan suljetuilla roomalaisilla oli niin suuri näljänhätä, että heidät täytyi syödä kilpensä ja nahka kengistänsä. Roomalaiset siis lähettivät nyt erään sotapäällikön tekemään sopimusta.
Tolosilta kyllä puuttuu vielä heidän kilpensä ritarihuoneen seinällä, mutta malttakaa, kyllä se kerran vielä sinnekin ripustetaan, ja kerran on tämä Risto Tolonen vielä istuva senaatissa, jonne hän on kohoava kansan hartioilla». Kyllä kai, ne on niitä hullutuksiaan ne ... naurahti rovasti. Ei siis nytkään tullut kirjettä Robertilta, huokasi ruustinna.
Birkebeinit pyhinä paaston Tulit miekkoja mittelemään; Knuut jaarli johti, ratkaisi rauta Riidan vallasta kuninkaan. Se totta on: ajoist' ei Sverren saakka Niin tuimasti taisteltu; Luminen kenttä, veristen urhoin vuode, Oli kuin kukista kudottu. Pakohon pötkivät Birkebeinit, Pois heittivät kirveet ja kilpensä; Satamääriltä pako toki sikseen jäi, Kun lepäsit kylminä kentällä.
Filippos käyttäen tuota erehdystä hyväkseen ryntäsi falanginsa kanssa luullusta voitostaan palaavain atenalaisten eteen, jotka eivät kestäneet tätä rynnäkköä, vaan hajautuivat pakoon. Demosteneen, joka oli heikompi sankari kuin puhuja, sanotaan heittäneen kilpensä ja juosseen pakolaisten eturivissä.
Armaani! Sinä näet näkyjä. Sinä uneksit. Kuin päivä paistaa hänen kilpensä, kuin liekki leimuaa hänen kypärsulkansa. Hänen orhinsa kaviot iskevät kultaisia kipinöitä... Hän tulee tännepäin, hän pysähtyy pihalle, hän hyppää alas satulasta... Sinä et ole terve, sinä hourit... Hän on täällä jo! Seisoi tuvan ovella kaikessa loistossaan ja kunniassaan se maankuulu kuninkaanpoika.
Milloin luulet, Lagercrantz, meidän pääsevän noiden muurien sisäpuolelle? Silloin kun Jumala ja kuningas sen tahtovat kuului vastaus. Tuolla hän seisoo nyt taas äärimmäisellä patterilla. Se on kuningasta, se. Luodit rakeilevat kuin herneet hänen ympärillään. Ei Kaarle-kuninkaalla ole mitään hätää. Jumala on hänen kilpensä. Uskokoon kuka tahtoo. Minulla on oma uskoni!
Saraceni sattui aikanaan huomaamaan tuon hirveän heitto-aseen, asettaakseen keveän kilpensä nuijan ja päänsä väliin; mutta iskun tuimuus painoi kilven alas hänen turbaniansa vasten, niin että saraceni, vaikka sanottu puollustusase vähensi lyönnin voimaa, kuitenki suistui hevosen seljästä maahan.
Ja hän ratsasti kuninkaan oikealle puolelle. "Vihollisen jalkaväki tulee kukkulaa ylös", sanoi Vitiges kohottautuen satulassaan. "Ne ovat hunneja ja armenialaisia", sanoi Teja tähystäen haukansilmillään. "Tunnen heidän korkeat kilpensä." Hän kannusti hevostaan ja huusi mennessään: "Niitä johtaa Ambazuch, valapattoinen murhapolttaja Petrasta." "Eteenpäin, Totila", sanoi kuningas.
Päivän Sana
Muut Etsivät