Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Seisoessaan höyläpenkkinsä ääressä hän näet oli hyvin kätevä sahaamassa tai höyläämässä, ja siinä pienien, ohkaisten höylälastujen sihistessä hänen ympärilleen, ajatuksensa kiitivät lapsuutensa kotiin Kalliossa, jossa äiti asui ja oli hyötyisän ja varakkaan Rautjärven tilan isäntänä ja emäntänä. Tila oli kulkenut perintönä isältä pojalle jo monet polvet.
Vaan radan päässä kun kääntyä päin meren vaahtisen rantaa raisut valjakot sai, jopa kunkin näyttihe kunto; laukkaa täyttä ne karkasivat; etumaisena kiiti Eumelos, jalot eess' oli juoksijat, toisena toivat Tydeun poikaa taas hevot, Tros-uron orhien kantaa, jäljess' ei järin paljon, vaan ihan kinterehillä, tallaamass' oli aivan näät jalat ain' ajolautaa, hengitys hartiakast' Eumelon poltteli selkää, sillä ne kiitivät, ett' ihan niskaan pää kävi kiinni.
"Eteenpäin!" Troussecaille kertoi heiluttaen vielä hirveämpää asetta, kuin hänen toverillansa olikaan. He lähtivät molemmat täyttä karkua eteenpäin ja kiitivät salaman nopeudella ryntääjäin päälle, jotka hyvin hämmästyivät nähdessänsä, että heidän itsensä päälle rynnättiin.
Nyt kiitivät vankkurit Wittin ja Swartin ohi. »Mikä lempo teihin nyt meni, lukkari», huusivat he hänelle, »hulluko te olette?» mutta lukkari oli tarrannut kiinni vankkurien toisesta laidasta ja vastasi heikkenevällä äänellä: »No, noh ... ptruu, ptruu!» siinä kaikki.
Mutta onneton on se pursi, niin pieni kuin suurikin, joka silloin ei tiedä eikä ymmärrä olla varoillaan. Semmoinen näytti minunkin purjehtijaini kohtalo olevan; sillä huolettomina, uhkaavaa vaaraa tietämättä kiitivät he eteenpäin täysin purjein noin englannin penikulman päässä rannasta.
Ensi iskulla Villon hakkasi pään johtajalta; sitten hän karkasi joukon päälle, iskien oikealle, vasemmalle, vähän joka taholle. Troussecaille seurasi häntä, säästämättä hänkään asettansa. Molemmat näin kiitivät eteenpäin, raivoten, riehuen kuin tuuliaispäät. Eloon jääneet luulivat varmaan heidän olevan kaksi pirua ihmishaamussa, kaksi mustaa pirua.
Nuori mies tunsi hämmästyksekseen sydämmensä kovasti tykyttävän. Tuota pikaa pisti vaununovesta esiin eräs naisen pää, kaksi sormea suulla, ikäänkuin vaitiolon merkiksi tai niinkuin suudelmaa heittääksensä. D'Artagnan päästi hiljaisen huudahduksen. Tuo nainen tai paremmin näky, sillä vaunut kiitivät ohitse pikaisesti kuin näky oli rouva Bonacieux.
Ja kiiruhtaen kamarinsa ovelle hän alkoi huutaa: "Apua! auttakaa! Tuo konna karkasi vaippani kanssa. Joutsille! pyssyille! Ampukaa häntä ... tappakaa!" Nuolet ja luodit heti kiitivät yön pimeässä, hyppien aaltoja pitkin. Sen jälkeen Tristan l'Hermite, astuen herransa viereen sanoi: "Eikö pitäisi laskea veneet vesille ja ajaa häntä takaa, saadaksemme ainakin..." "Joutavia", kuningas keskeytti.
"Minun on syyni, että olette täällä sinettien takana, minä olen teitä tänne houkutellut; kovin pahaa se on, minä käsitän sen hyvin. Mutta muuta ei saa tapahtua, minä en sitä salli!" "Todellako?" nauroi hän. Kummallista: hänen silmänsä kiitivät oikein mielten koko ruumiini yli ja niihin syttyi tuli, jommoista en ikinä ollut nähnyt.
Ja heidän silmänsä seurasivat savua, joka nopeasti ja iloisesti kiiriskeli ylös puhtaasen, hiilakkaan ilmaan, vaan hetken päästä seisahtui tuumailemaan, valui sitten laajaksi vaipaksi yli metsän, muuttui yhä ohuemmaksi, lopulta liehuvaksi hunnuksi ja hetken perästä tuskin silmääntuntuvaksi. Monta seikkaa juohtui samalla heidän mieleensä ja ajatuksensa kiitivät yli seudun.
Päivän Sana
Muut Etsivät