Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Hajajoukkojen ja lähettien välitse, jotka kiitivät taistelupaikalle tai olivat saaneet käskyjä eri tahoille vietäviksi, samosivat pimeän peitossa pakoilevat vangit ja heidän takaa-ajajansa kaikki yhtenä rykelmänä.
Samassa lähestyi Kalle Jalopeuransydän, ja ennenkun pappi vielä ennätti enempää sanaakaan virkkaa, oli edellinen pyytänyt jo Hannan tanssiin. Heti sen jälkeen kiitivät lapsuuden ystävät huimassa valssin leikissä. Kun soitto jälleen vaikeni, nähtiin pihalle kokoontuneen paljon väkeä, joka tahtoi nähdä morsianta.
"Jos minä sinut oikein tunnen, niin sinua on se ilahuttava, mitä saat kuulla luonani; suuresti ilahuttava, luulisin minä! Tuo lapset mukanasi, sitä pyydän sinulta syntymäpäiväni johdosta." Viipymättä kiitivät Memphiin katuja pitkin kuninkaan vaunut, joissa Klea seisoi vartiaväestön päällikön viittaan ja hattuun puettuna.
Tämän perästä lähdimme marssimaan pitkin Marmorameren rantaa. Iloista ja hauskaa oli taas monen ajan perästä katsella ja nähdä kuinka laivat ja kalastajain venheet kiitivät ristiin rastiin sinisellä, tyynellä meren pinnalla.
Radan päässä oli hakomaja, ja Solmia meni sinne panemaan luistimia jalkaansa. Sakki ja Joju aikoivat auttaa häntä, mutta hän vastasi: Kyllä minä itsekkin saan ne jalkaani, menkää te vain pois. Pojat riensivät hekin asettamaan luistimet jalkoihinsa, ja sitten kiitivät iljannetta pitkin. Radalla kävelijät vain osottivat heihin ja sanoivat: "katsokaa rehtorin poikia".
Molemmat pääsivät toiselle luokalle, ja entisistä marjapojista oli siis tullut koulupoikia. Kirkkaana kuin peili oli jää pohjois-sataman luistinradalla, ja luistelijoita tuli ehtimiseen. Siellä niitä näkyi neitosia ja herroja, koulutyttöjä ja poikia. Kaikki kiitivät kevyesti, ikäänkuin ilmassa.
Portti avattiin ja suljettiin takaa-ajettujen jälkeen, ajuri lyödä läiskäytti hevosia, ja nämä kiitivät Norrbron yli... Inkeri ja hänen tyttärensä olivat pelastuneet.
Olihan tämä hauska matka. Rauhassa lepäsi luonto harmaan hämärä-vaipan alla, ja öinen hiljaisuus vallitsi kaikkialla. Meren kuninkaan vankalla käsivarrella oli Heikin parempi olla kuin äidin höyhentyynyllä kotona; sen ohessa he nuolen nopeudella kiitivät eteenpäin ja hyrskynä vaahtoeli vesi heidän edessään.
Suru kotimaassa, Tasma, Venäjän orjat, kaikki ne tuhannet surun ja kurjuuden muodot, joista hän oli kuullut, kiitivät hänen silmiensä editse, eikä hän voinut auttaa ainoatakaan. Itse oli hän vankina ja suljettuna erilleen kaikesta. Oi, vapautta! Pois täältä elämään ja toimeen. Sittenhän voi tyytyväisenä kuolla. Leena näki kyllä kuinka hän päivä päivältä kärsi täälläolostaan.
Mutta samalla kun hän niin tutkieli, tarkkaeli itseänsä, kiitivät menneet vuodet, nuo kaksi-kymmentä voiton vuotta hänen sielunsa silmäin sivuitse loistavine voiton-seppeleineen, ja hän riensi melkein kauhistuneena pois kuvastimen äärestä. "Olispa kauheata, jos minun pitäisi jättää nyt kaikki tämä", huokasi hän ja värisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät