United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menin kuitenkin varmuuden vuoksi, kiikari kainalossani, rannalle katsomaan, vieläkö karkurien laivaa ulapalta erottaisi. Heti kohta kun olin petäjämetsän laidasta kiikarini merelle päin ojentanut, näin siellä vähän matkan päässä purjevenheen, jonka tunsin mieheni purjevenheeksi, täyttä myötätuulta kiitävän kylpylaitoksen laituria kohti.
He ovat vetäneet purjeet ylös ja kiitävät kuin kalalokit eteen-päin." "Missä, missä?" kysyi vältvääpeli innokkaasti. "Kuka sellaisia pähkinän-kuoria voi nähdä niin heikossa kuun-valossa! Nuoret silmät voivat sen tehdä. Kas, niin: tuolla ne ovatkin! Minä näin niiden kiitävän juuri valoisan paikan yli, minkä kuu tekee merellä pilvien välistä. Onneksi! Nyt ei ole mitään vaaraa enään, luulen ma.
Lännessä näkyi vain joitakin vähäisempiä purjeita kiitävän pohjoista kohti lauhkean länsituulen kuljettaessa sitä kiireesti eteenpäin.
Virkkoi, leikkiä laski nyt askelnopsa Akhilleus: "Yöks etusuojaan käy, rakas vanhus, että akhaijein ruhtinahist' ei nää sua kenkään, joit' alituiseen luonani neuvoa käy pitämässä, sen kylläkin arvaat. Heistä jos keksisi ken sinut kiitävän yön pimeässä, hältä sen kuulisi koht' Agamemnon, valtias miesten; silloin Hektorin antaminen vois viipyä ehkä.
Urheiluhuvia. Freedrik oli kovin innokas palkovene-urheilia. Joka aamu nähtiin hänen valkoiseksi maalatun "pähkinänkuorensa", kuten vanhan Marin oli tapana sitä nimittää, kiitävän ulos lahdesta, eikä hän ainoanakaan kauniina iltana laiminlyönyt tätä lempihuviansa. Bruunoa huvitti taas polkupyörällä ajaminen.
Hän näki kuin unissa tutut paikat, puut, laaksot, niityt ja pellot kiitävän ohitsensa. Yksi ainoa asia oli hänellä selvillä: ääretön vaara, joka uhkasi hänen lastansa. Ahdistus ja äidin rakkaus ajoivat häntä lakkaamatta eteenpäin. Tavallisissa oloissa olisi poikanen saattanut itse kävellä ja äiti olisi vaan häntä taluttanut, mutta nyt hän ei hetkeksikään tahtonut laskea lastansa alas.
Jos ne me valtaisimme, se maineen tois jalon meille." Noinpa he toisilleen nyt haasteli, vaan nopeasti kiiti jo päin pari tuo, rajun valjakon vauhtia kiihtäin; ensimmäisenä huusi Lykaonin loistava poika: "Sankari rohkearinta, sa korkean Tydeun poika! Ei sua surmannut ota kirpeä kiitävän nuolen, nytpä mä peistäni koitan, kuink' on käyvä se kohti."