United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parempi sille olisi ollut, jos puukon sydänalaansa iskitte. Lähti siltä nyt halu. Kun Marja sydän täynnä kiukkua ja kyllästystä ja elämänsä äitelyyttä tuli kosken rannalle puoleksi juoksujalassa, ajattelematta minne juoksi, kunhan vain pääsi pois, näki hän venheen kiitävän niskasta alas, ja venheen perässä Shemeikan ikäänkuin vihaisin liikkein sauvoimella pohjasta vielä vauhtia lisäten.
Saattaapa sanoa, että psykologisessa ajassa alituisesti esiintyy ainakin vähäisiä aiheita mainitunlaisiin muutoksiin, toisinaan tuntuu meistä aika kiitävän eteenpäin peloittavalla nopeudella, toisinaan matavan sietämättömän hitaasti.
Sitten kuljin minä umpimähkää, kysellen kaikilta, kun samaan liittoon näin teidän kiitävän sivuitseni täyttä vauhtia; minä tunsin d'Artagnan'in.
»Taas?» äänsi Kalenius vaistomaisesti. Tuskalliset ajatukset näkyivät sekaisin kiitävän ja myllertävän hänen aivoissaan, sen kyllä silmistä näki. »Katsos ... minun *omatuntoni* ei antanut mukiin ennen kuin...» »
Antti vapisi levottomuudesta tirkistelevin silmin katsellessaan milloin yhdelle, milloin toiselle puolen salmea, ikäänkuin olisi hän peljännyt suomalaisen parkassin missä silmänräpäyksessä tahansa kiitävän salmeen. Sitte oli vaan kulunut kaksi päivää kun kolme sellaista oli tullut puhdistamaan salmen vihollisista. Jokainen katoava minuutti oli hänelle kallis.
Kerrotaan Kaarle Suuren, joka jo oli taisteluissa Vidukindia vastaan saanut kokea pohjolan poikien voimaa, elämänsä loppupuolella kerran katkerasti valittaneen, kun näki viikingein laivojen täysissä purjeissa kiitävän ohitse. Jo Ludvig Hurskaan ja vielä enemmän hänen poikiensa aikana saatiin kokea viikingein hävitysretkiä Keski-Europassa.
Minä näin pieni-lasisista akkunoista veneitä täynnä pyhävaatteisin puettuja rippilapsia juhlapukuun puettujen vanhempiensa keralla ehtimiseen kirkkaana syyspäivänä kiitävän lahdelmaa ja laskevan maalle, mitkä meidän sillalle, mitkä pappilan rantaan.
Samalla silmänluonnilla näin myöskin ohitse kiitävän veden ja ilmassa leijailevan sumun; mutta sitten suljin silmäni ja ruumistani puistatti.
Leena oli samoin kuin muutkin huomannut kiitävän ratsastajan, mutta häneen ei tämän tulo koskenut. Hänen ryppyiset kasvonsa ja pitkä vartalonsa kulmikkaine liikkeineen näyttivät, ettei häneen pystynyt mikään levottomuus tai pelko. Tuo tarkkaava katse osoitti sittenkin, että hänessä kyti uteliaisuus niin kuin toisissakin.
Silmänräpäys tämän jälkeen näkikin hän sen mustan varjon tavoin kiitävän veden pinnalla. Silloin valtasi pelko hänet uudelleen, ja joka hetki odotti hän kuulevansa vahdin huudon. Hänen korvissaan humisi, hänestä tuntui, kun olisi hän kuullut aseiden kalsketta ja kiireisiä, kaikuvia askeleita. Mutta hetket kuluivat, ja kaikki pysyi rauhallisena ja äänettömänä.