Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Kyllähän patruuni olisi vielä myöntänyt, sillä hän oli viime kerralla sanonut isälle: elä hätäile, Lattu, ei minulla ole kiirettä, ja minä tiedän että sinä maksat. Viisitoista vuotta olet palvellut minua, niin kyllä minä sinut tunnen.
Olisihan sitä torin poikki suoraankin päässyt, mutta eipä tuota ollut kiirettä. Niin hän teki syksyllä ja talvella. Siinä sillalla oli niin raikasta ja vilpoista ja rauhallista, että siinä mielikseenkin asteli päästä toiseen ja taas toiseen tuntia pari eipä tuota ollut muutakaan tekemistä.
JOHANNES. Ja aijot saada sen valmiiksi myös? ANNA LIISA. Täytyy. Tästä, näetkös, tulee vihkimäleninki. JOHANNES. Elä? Vai vihkimäleninki! Mutta kylläpä sitten saat pitää kiirettä. Sillä tiedätkös mitä minulla nyt on mielessä? ANNA LIISA. Noo? Annahan kuulla. JOHANNES. Ehei! Ei sitä noin työtä tehdessä, se kun on niin ylen tärkeätä. Käy istumaan tuonne pöydän luokse, niin kerron.
Hyvä täss' on olla neien, Kaunis kasvoa kanasen; Ei oo kiirettä kivelle, Eikä huolta huhmarelle Kiire kihlakintahille, Huoli huiville hyville. Vesi tässä vehnät jauhoi, Koski kuohutti rukehet, Aalto astiat pesevi, Meren vaahti valkasevi.
Kun illasta melkoinen osa oli kulunut ja laseja ja karaffeja tarjottimella tuotiin sisään, lupasi Steerforth, valkean edessä istuissamme, että hän todenteolla ajattelisi matkaa maalle minun kanssani. Mutta ei ollut mitään kiirettä, sanoi hän; viikon perästä olisi vielä aikaa; ja hänen äitinsä arveli vieraanvaraisesti samaa.
"Majesteetti, jotakin samanlaista on minulle tänään sattunut; tuo murhaajaksi tarjoutunut vaan käyttäytyi vielä täydellisemmän mielipuolen tavalla. Eräs teidän miehistänne ilmoitettiin puheilleni, ja kun minulla juuri silloin oli kiirettä työtä, käskin viedä hänet viereiseen huoneesen. Kun vihdoin astuin sinne, oli hän puolipäivän kuumuudesta nukkunut ja puheli hyvin kiivaasti unissaan.
Niissä oli jotain irstasta, jota hän kuitenkin näytti hiukan peittäwän. "Mitä tahdot sanoa, ja ken sinut on tänne lähettänyt?" kysyi Yrjö. "Hiljaan, hiljaan! Meillä ei ole niin kiirettä. Anna neitsyt ei ole wielä joutunut, mutta puolen tunnin perästä hän teitä odottaa." "Missä, ja hänkö se on sinut lähettänyt?" "Hiljemmin, hiljemmin! Ettehän toki enää epäille?
Mutta hän ei pidä kiirettä, ei touhua ennen aikojaan niinkuin ensikertalainen, saalis on siinä, mutta ei riitä, että se otetaan, miten tahansa, se on otettava taidollisesti, kaikkien taiteen sääntöjen mukaan oikein, elegantisti. Saisihan sen siitä »märästikin», mutta hänen ohjelmaansa kuuluu, että se on otettava »kuivasti». Hän tekee viimeiset valmistelunsa.
Pian sattui hänen käteensä ruusunpunainen kotelo. Tarkoitatte varmaankin tätä, sanoi poliisimestari näyttäen Annalle koteloa. Niin ... en, en! vastasi tämä, astuen kiivaasti askeleen eteenpäin, ikäänkuin hän olisi tahtonut temmata kirjeen poliisipäällikön kädestä. Ei niin kiirettä, pikku neiti! virkkoi Bruno, pidättäen häntä.
Mitä lähemmäksi he tulivat Rövär'iä, sitä tiheämmin vilisi veneitä; airotkin otettiin purjeiden avuksi kaikilla oli nyt kiirettä!... Vettä tippuviin nahkavaatteisiin puettuja olentoja kohousi teljoista ja he huusivat toisilleen sillistä ja sillin enteistä ... kuinka monen peninkulman päässä silli uiskenteli ... yksityisistä silliparvista, joita oli ilmestynyt Udsire-vuonossa, vaikk'ei oikea valaskalan pyynti vielä ollut alkanutkaan ... missä taidettiin nyt odottaa sillintuloa?... Ja nimet sellaiset kuin Fej-saari, Beavaag, Ferkinstad-saaret, Brande-salmi, Stolmen ja Udsire suhisivat ilmassa kaikilla murteilla suurista, pitkän matkan päästä tulleista verkko- ja nuottavenheistä pieniin Laderum'in laivoihin saakka.
Päivän Sana
Muut Etsivät