Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
"Taitavat ihmiset luulla, että minä minun pitää lähteä saammehan jälestä päin asiasta likemmin puhua ja tuumitella pitäkäähän asia salassa, siihen asti kun se tulee oikeaan loppuunsa no kylläkaiketi minä ennätän kihlat vastakin saada hyvästi!" lisäsi hän sitten hajamielisesti ja kättä puristaen jätteli hän Kirrin ja Katrun hyvästi.
Raskas ompi erota, kun kert' on yhteen saatu, Kerta kihlat annettuja käsi kaulassa maattu. Mikä lie mun kullallani, mikä mennyt mieleen, Minun istui polvillani, muien meni viereen. Kuulepas nyt kulta likka, kuinka minä veisaan, Lähen tästä kylästä ja muille maille reisaan. Ei mun auta puhua, jos mielessä olis mettä; Pois mun pitää kulkea ja kultani muille jättää.
NIMISMIES. Nämäthän ovat kihlat. Kuules mies! Ethän vaan lie saanut rukkasia? GR
Siellä jäi seisomaan keskilattialle, kuin toivossaan pettynyt ainakin ja silmään tuli heti kihlat, suuret silkkihuivit, jotka vielä olivat arkulle heitettyinä. Häneltä pääsi kamala nauru, kun astui likemmäksi ja tempasi huivit käteensä. Samassa putosi huivien sisästä lattiaan käärö.
Tässä ne nyt olisivat, sanoi Heikki vihdoin ja veti pienen kotelon povitaskustaan. Mitkä? kysyi Jaana katsomatta häneen. Nepähän ne kihlat. Jaana purskahti itkemään. Heikki näytti hyvin hölmistyneeltä. Hän avasi kotelon ja piti sitä Jaanan silmien edessä. Siinä ne ovat, huolinetpa sitten tahi et. Ei nämä häävit ole. Se oli tietysti vain väärää vaatimattomuutta.
»Vai on! Tarvitseehan meidän neuvoa lastamme, joka ei itse parastaan ymmärrä. Olkaa vain huoleti, Jussila, kyllä vielä kaikki hyvinpäin kääntyy.» Jussila jätti kihlat muorin haltuun, sanoen: »Noh, siinä toivossa, että vielä kaikki käypi, kuten sanotte, jätän kihlat tänne toistaiseksi. Puhukaa, Mäkelä hyvä, tekin sananen minun parhaakseni.» Matti lupasi, ja Jussila läksi ulos.
Reipasta nuorukaista, eikä kalpeata sairasta, rakastaa neidon sydän ja pois kera rikkaan kosijan lähti hän etelään." Nuorukainen ei sanonut sanaakaan, mutta kultaiset kihlat kädessä musertuivat muruiksi, jotka tunkeutuivat käteen hänen astuessaan ulos ovesta palataksensa kotia. Hän ei sitä huomannut. Nuorukaisen rinnalla asteli Kalmatar, kalpea neiti.
Juoksi Katri katsomahan: Siell' on riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika, Hevoistahan valjastavi, Kalujahan kaunistavi, Lähtiäksensä kosihin. Sanoi riski Riion poika, Ja paksu Pajarin poika: "Eläpä muille kaunis Katri, Kun minulle Katri kaunis, Pane päätä palmikolle, Sio silkillä hivusta!" Tunki kihlat kukkarohon, Taskuhun tali hopiat.
Hyvä oli että minulle ilmaisit salaisuutesi, muuten ei olisi minun ollut aivan helppo asia vapautua nykyisestä. miehestäsi ja auttaa sinua. Jos minä olisin kihlat vastaan ottanut, olisimme molemmat elinajaksemme onnettomiksi tulleet."
Matti silmin tuimin tuijotellen posken nojaa nyrkkihinsä, lausuu: »Petti, p le, kuin naiset pettää, vaikka hälle varmat kihlat annoin!» Sellainen se oli Saaren Sanna. Kerrotaan, nyt everisti nousi, täytti ensin itsellensä lasin, toisen Matille ja niitä yhteen kilahutti, vakavasti virkkoi: »Tervetuloa taas miesten joukkoon!» Kiertyy kyynel Matin silmäkulmaan: »Kaunis sentään oli Saaren Sanna!»
Päivän Sana
Muut Etsivät