Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Muisto Anna-Liisa vainajasta pehmitti muorin sydämmen ja kukatiesi vielä tuo Mikon viimeinenkin viittaus tehokkaasti siihen vaikutti. »Hm kummallista», sanoi muori ikäänkuin itseksensä ja lausui sitte Mikolle: »Menköön vain Kustu kartanoon onneansa koettamaan; mutta kerran minun vielä täytyy tyttöäni puhutella, ennenkuin kihlat pois lähetän.
Illalla hän sanoi Annikalle kahden kesken, että hän kyllä ymmärtää, että Hautalan Matti on kihlat ostanut Märkäsen rahoilla ja että niistä olisi yksi osa hänelle kuuluvaa, mutta ei hän nyt välitä, ja että jos hän joskus kihloja ostelee, niin hän koettaa saada ne irti omilla rahoillansa, ettei kenelläkään olisi mitään jälkipuheita... Hän yrittää »Jumalan avulla» eteenpäin maailmassa.
ROOPE. Kerrotaan, että sinä olet ottanut kihlat rustmestarilta. Onko se totta? HILMA. On. Aiotko mennä naimisiinkin hänen kanssaan? HILMA. Sepä tyhmä kysymys! Tietysti menen. Mikä halu sinulla nyt tänään on minua puhutella? Se muuten ei juuri ole sinun tapaistasi. ROOPE.
Mitä kaikatat kivonen, Laklatat kiven lapatta Sitäkö kaikatat kivonen, Laklatat kiven lapatta, Ettei naia neitojamme, Korjaella kukkiamme; Ettei naitu naintavuonna, Kihlattu kilokesänä? Elä kaikata kivonen, Laklata kiven lapatta; Vielä näille neitosille, Näille kaunoille kanoille, Kihlat kiljuen tulevat, Rahat suuret raskutellen, Tengat tiellä teuotellen, Isot äyrit äyötellen.
Heikin kihlat olivat tavallista upeammat. Jaana itki kahta katkerammin. Heikki mietti päänsä ympäri. Hän ei voinut keksiä mitään järjellistä syytä Jaanan kallotukseen. Jos sinä siitä arvannosto-asiasta itket, sanoi hän vihdoin, niin voin minä vielä pyytää armoakin. Ei minua siitä Siperiaan tuomita. Niin että kyllä sinä sen puolesta voit aivan huoleton olla. Ei auttanut sekään.
Mutta näiden pitäisi päästä naimisiin, vaikkei syrjäinenkään heistä ymmärrä enempää kuin kananpojista, että kukkojako ne ovat vaiko kanoja, vielä vähemmin he itse. Ajatelkaahan vielä vuosi tahi kaksi, kun on isän koti kummallakin. Eivät siinä auttaneet selitykset eikä mitkään. Miinankin täytyi tuoda kihlat pois, ja silloin saivat vieraat mennä, jos halutti.
"Luultavasti ne eivät tule sinulle, eikä sinun pojallesi", sanoi Mauno jyrkästi, sillä hän rupesi huomaamaan, millä perustuksella nuo Erkin naima-tuumat olivat. Erkki tuli nyt niinkuin puusta pudonneeksi. Vaikka hän oli niin puheliasta laatua, ei hänellä ollut sanaa suuhun tulevaa; mykkänä sieppasi hän Maunon tarjoamat poikansa kihlat ja lähti pois.
"Mahdoit minulle muistuttaa sitä laulua, ennenkuin Heikkiseltä otin kihlat," vastasi hän. Laulu, jota Katri soitti, oli: "Ole ijäti vakaa ja uskollinen." Anna eli nämät päivät aina seuraavaan pyhään kuumeentapaisessa levottomuudessa. Hän sanoi itselleen: "Kerran minun kumminkin pitää puhua Tommille ja koettaa saada häntä järkeensä, estääkseni häntä useimmista varomattomuuksista.
»Arkkuni lukko on hyvä, kyllä sen takana tallella pysyy, mitä sinne kerran on pantu», vastasi Liisu ja läksi ulos ovesta. Mutta äiti huudahti perään: »Semmoiset kihlat! Kyllä ne pian pois saadaan.
Nyt vaihetettiin kihlat molemmin puolin, ja Leijonan emäntä, jonka mielestä jotain piti sanottamankin, puhkesi rinnastansa raukeemaan: "Sydän ja kello, ovathan ne kaksi yhtä, ja rakkaus, se on kellon avain". Hän nauroi omaa sukkeluuttaan, koskei kukaan muu sitä tehnyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät