United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lygia heittäytyi polvilleen, kietoi epätoivoissaan käsivartensa Pietarin jalkojen ympäri ja kätki soimatun päänsä hänen vaatteensa poimuihin, lausumatta sanaakaan. Mutta Pietari virkkoi: "Rauha teidän sieluillenne!" Kun hän näki lapsen jalkainsa juuressa, kysyi hän, mitä oli tapahtunut.
Hän kietoi kätensä kaulaani ja minä painoin sormuksen hänen sormeensa. Ei kuullut meitä kuin yön vilvas tuuli eikä nähnyt kuin kiiluvat tähdet. Tienhaarassa en malttanutkaan lähteä kotiin yksin, vaan seurasin Helua hänen kotiinsa. Siellä kaikki väki jo sikeästi nukkui, mutta toisessa tuvassa ei maannut ketään. Siellä oli yksi sänky tyhjänä ja siihen kävimme yhdessä levolle.
Kaapin luona seisova tyttö riensi punottavin poskin Olavia kohti, joka nousi häntä vastaan riensi ja kietoi hurmautuneena kätensä hänen kaulansa ympäri: »Nyt vasta minä alan ymmärtää millainen sinä oikein olet!» »Ja minä millainen sinä oikein olet...!» Syysilta käveli mustissaan. Käveli teillä, hiipi kedoilla ja istuskeli metsissä ojissa kuultava vesi polkujen suuntaa osotti.
Hän jätti kaikki omaan arvoonsa, maalarin ja muut vieraat, juoksi Runebergin luo, joka oli salongissa, kietoi hänet käsivarsillaan ja sanoi: 'En olisi koskaan voinut uskoa sitä! Ja runoilija nauroi ja huudahti: 'Kas siinä minä nyt sain syleilyn, joka olisi pitänyt tulla toiselle!
Ville oli mieheksi muuten tavattoman hyväluontoinen, mutta tuonlaisissa tilapäissä hän saattoi vimmastua niin, että silmät tulta iskivät. Maria nauroi sydämmessään ja antoi hänen tuskitella hetken. Sitten meni viereen istumaan, kietoi kätensä kaulaan, silitteli poskea, tuota karkeata poskea, ja nauroi pois kaikki pahat tuulet. Helposti ne sillä keinolla tavallisesti läksivätkin.
Ja Valentine, joka luuli olevansa ihastuttava! Hän suoristi itsensä, jottei puhkeisi itkuun, ja hänen pikkutytön kasvoilleen ilmaantui ylpeä, kostonhimoinen uhma. Hän käänsi hitaasti silmänsä ystävään, joka istui siinä katsellen häntä ihailevilla silmäyksillä ja kietoi hänet kuin orjallisen alamaisiin hyväilyihin. "Te olette hurmaava", sanoi Santerre, "ja teidän leninkinne on oikea mestariteos!"
Ja se paisui noustessaan niin että puristi keuhkoista pois kaiken ilman tahtoen hengen ottaa häneltä, ja koko ruumista kouristi. Forstmestarinna kietoi hänet syliinsä kuin lapsen ja lohdutteli itse itkien: »Minä uskon», vakuutti hän, »uskon, uskon, rakas Esteri, minä äitipuoli raukka, joka olen kaikkeen syypää».
»Erkkini, rakkaimpani!» Hän kietoi kätensä Erkin kaulaan, ja siihen hän nukkui kuin lapsi äitinsä olalle. Hän nukkui niin levollisesti, nukkui rauhaisaa lapsenunta, ja toivolla täyttyi siitä Erkin mieli. Mutta tajuttomana hän heräsi. Kuume nousi ja laski vuoroon, eikä lääkäri antanut yhtään toivon aihetta. Oli iltapäivä. Aurinko alkoi mennä mailleen.
Konsa hän tarttui ruumiiseen, kivell' otsahan häntä loistava Hektor heitti; ja halkesi pää heti hältä raskaaseen kypärään, ja hän tuupertui yli ruumiin suin somerolle, ja hänt' elonriistäjä surma jo kietoi.
Ja niin lapsellinen oli hän, Eevi, kuitenkin ollut. Samassa pyörähti reki portaitten eteen. Eevi nosti Viljon käsivarrelleen ja kiiruhti etehiseen Elsaa vastaanottamaan. »Sydämellisesti tervetullut!». Hän kietoi kätensä, Elsan kaulaan. »Vihdoinkin olet täällä luonani!» Heikkikin oli työnsä lopettanut ja seisoi kynnyksellä odottaen. »Tervetuloa kotiimme!»