United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän sieppasi hatustaan sinipunaisen, silkkisen nauhan, kietoi sen varovasti makaajan käsivarren ympäri ja sitoi päät kolmella solmulla palmupuuhun kiinni. Kylläpä hän kummastuu herättyään, kylläpä hänkin saa olla tuskassa uteliaisuudesta, kuka hänelle muka tämän tempun on tehnyt! Ja sitä hän ei kuuna kullan valkeana voi arvata. Sitä parempi. Hän saa kinan kinasta.
OTHELLO. Miksi tahdot: Murhaajaks kunnialliseks; en tehnyt Vihasta mitään, kaikki kunniasta. LODOVICO. Tuo konna syyns' on osaks tunnustanna; Te Cassion surmaa yhdess' etsitten? OTHELLO. Niin. CASSIO. Aihett' antanut en teille koskaan. OTHELLO. Sen uskon; anteeks pyydän. Kysykäähän Nyt tuolta puoliperkeleeltä, miksi Näin ruumiini ja sieluni hän kietoi. JAGO. Mult' älkää kyselkö.
Hän vaipui sohvalle hiljaa itkien. Olga istui pallille hänen viereensä ja kietoi kätensä hänen ympärilleen. »Jätä minut yksin», sanoi Hanna. Ei Olga siihen mielellään suostunut, mutta kun Hanna uudelleen pyysi, täytyi hänen kumminkin lähteä. Eikä ilman ettei hän ollut vähän loukattu.
Kirkonkello löi puoli yksi, ennenkuin Boleslav saapui paikalle, jossa hengetön naisen ruumis häntä odotti. Kuu oli edelleen tehnyt vaellustaan, suojeleva pimeys kietoi kalpeat kasvot, ja pimeästä tuijottivat yhä silmät suurina ja kiillottomina häntä kohden, ikäänkuin tahtoen tehdä rukoilevan kysymyksen, johon ei ollut vastausta haudan tällä eikä tuolla puolen.
Carmela tapasi hänet tässä tilassa kerran. Kiepsahti hänen polvilleen ja kietoi käsivartensa hänen kaulaansa. Katsoi sitten silmiin hyvin surullisesti ja totisesti ja kysyi: Opettaja on taas itkenyt? Miksi? Minä rakastan, vastasi Johannes vaikeasti, kääntäen kasvonsa pois ja painaen molemmin käsin ohimoitaan. Minä tulen hulluksi rakkaudesta. Ja hän? kysyi Carmela hiljaa.
»Voitko antaa minulle milloinkaan anteeksi?» kysyi nuorukainen väräjävin äänin. »Anteeksi ?» vastasi tyttö ja kietoi molemmat kätensä hänen kaulaansa. »Etkö koskaan minua pahalla muistele?» kysyi taasen nuorukainen. »Kuinka minä voisin sinua pahalla muistella, sinua, joka olet ollut minulle kaikki? Mutta miksi meidän pitää juuri nyt erota?»
"Olit oikeassa vannoessasi sen, siis olet velvollinen pitämään sen. "Ja sinä muistelet minua Rooman kultasateissa samoin kuin minä sinua majassani vuorten keskellä. "Sinä muistelet aina näitä kymmentä onnen vuotta ja suloista poikaamme." "Oi, vaimoni, vaimoni", huusi kiusaantunut mies, kietoi kätensä vaimonsa vyötäisille ja painoi päänsä satulanuppiin.
Olkoon siis Mertsi ristinimesi, ja äitisi kyyneleet olkoot vaippanasi!» Sitten hän kietoi lapsen esiliinaansa ja laski sen polvelleen. »Kas niin, tässä helmassani on kehtosi oleva», sanoi hän. Sitten hän surumielisesti katsahti mustaa leivänkannikkaa vieressään ja sanoi: »Tuo on siis vastedes oleva ravintonasi, lapsiraukka.
Sitten kietoi hän itsensäkin ympärille murattia ja toisti moneen kertaan syvällä vakaumuksella: "En ole mikään ihminen. Olen fauni." Petronius ei ollut humalassa, mutta Nero, joka »jumalallisen» äänensä takia alussa oli ollut varovainen, oli lopulla kaatanut kurkkuunsa pikarin toisensa perästä ja juopunut.
Runoilija levitti käsivartensa sanoen rukoilevasti: »Kenties ei meille milloinkaan enää suoda tällaista hetkeä!» Silmänräpäyksen hän epäröi, sitten hän kietoi käsivartensa runoilijan kaulaan ja tämä painoi hänet sydämelleen.