Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Pilvessä oli Aatamin päivä: suruja oli pilvet. Sateinen oli ilma: kyyneleitä oli sade. Tämä kohtasi minua onnetonta, ett'en ruotsia osaa, haikaili kovaosainen poika. Herrasväkisille en kelvannut ja talonpojan kielellä eivät sydämeni tunteet herrasväelle kelpaa. Ruotsia täytyy mun oppia ja herruuden valtikkata kerran kantaa.
Ja hyvä oli niin kauan kuin se oli hiljaa; sillä kuu se kohoitti ääntänsä ja puhui myrskyn kielellä, silloin vapisi sekä elävät että elottomat kauhistuksesta, ja Karin tutiseva mökki, joka sijaitsi tunturitasangon keskellä, luminietoksia seinien ympärillä ja matalalla katolla, näytti siltä kuin se olisi vaipunut polvilleen ylivoiman alta eikä enää voinut kohota ylös.
Herman niitä kirjoitti, intohimon kiihoittamana, ja puhui hänelle omituisella kielellä: niissä esiintyi hänen halujensa taipumattomuus ja hillitsemättömän mielikuvituksensa säännöttömyys. Lisaveta Ivanovna ei aikonut niitä enää lähettää takaisin: hän niistä hurmottui, rupesi vastaamaan niihin ja hänen kirjeensä tulivat yhä pitemmiksi ja hellimmiksi.
Mikä siunaus minulle, joka en ymmärrä mitään "Theologia Teutsch'istä" edes Saksan kielellä, enkä koskaan olisi oppinut latinaa, niinkuin Eva, että T:ri Lutherin saarnat ovat niin selvät minulle, vaikka hän on niin suuri ja oppinut.
Heti eteisen ovella seisoi venäjän ja englannin kielellä: "Ole hyvä, äläkä tupakoi", joka määräys minua erityisesti ilahutti, sillä jos kaikki senkin päivän vieraat, kaikki ne nuoret maalarit, taidearvostelijat ja muut olisivat ruvenneet siellä polttamaan, niin oleskelu huvilan suhteellisen pienissä huoneissa olisi käynyt, minulle kumminkin, aivan sietämättömäksi.
Mikael Agrikolan täytyi aikanansa vakuuttaa tohkomaisten lohdutukseksi: "kylle se cule somen kielen, joka ymmerdä caikein mielen" . Niin olkoon luvallinen aikanammeki vakuuttaa kaikille vastustajille ja epäilijöille: kyllä suomen kielellä varaa ja taipuvaisuutta on, kun vaan löytyisi enemmän sen taitavia käyttäjiä.
Kun astuimme näiden kahden suoran yksinkertaisen miehen kerrassaan alkuperäiseen asumukseen, jossa oli vaan pieni tupa ja hiukan suurempi etehinen, ja lausuimme tervehdykseksi "hyvää päivää" Saksan kielellä, ottivat he meidät ystävällisesti, jopa sydämmellisesti vastaan. Tuntui kuin olisimme tulleet vanhain tuttavain ja ystäväin luo.
"Tahdon, minä pyydän sitä", vastasi luutnantti; "mutta miksi aina niin surullinen katsanto? Ettekö tahdo vähän sorbetia?" "En, ottakaa itse. Nyt tulee jotakin iloisempaa". Hän lauloi sen jälestä muutaman laulun tanssinuotilla, mutta samalla käsittämättömällä kielellä ja niinkuin ennen kurkku-ääniä siihen sekoittaen.
Hänen seurakumppalinsa päästi hänet kuitenkin kohta tästä pulasta. Hän alkoi puhua erinomaisen lipeällä kielellä, käden-seljällä pyyhkien pois niitä kyyneleitä, jotka yhä vielä kostutti hänen silmiään.
Enemmän kuin ihmisiä tarkoitti hänen käsitteensä suomen kieltä, ja vielä itse maata. Henrik koetti nyt tutkia itseltään, eikö hän sitten rakastanut kieltä ja maata. Suomenkieli oli hänen koulukielensä, he veljekset olivat keskenään puhuneet sitä ja hän ajatteli useimmiten tällä kielellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät