Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Ja vapauttas jos vainotaan, sull' aina tieto on: sun hengen voimaas lannistaa on nyt jo mahdoton! Keväinen hellä henkäys sai taaskin Suomehemme, keväisen päivän paahtehet vei peitot järviemme, vei järven jäät ja nietokset ja nurmen nukan nosti, ja inhan talven irnusäät ja tuiskut tuimat kosti.
LAERTES. Mitä Hamletiin Ja hänen lemmenvehkeisiinsä tulee, Se tapaa vaan on, veren tuoma oikku, Keväinen kukka, varhainen, mut hento, Suloinen, mutta pian haihtuvainen, Vaan tuoksua ja hetken huvitusta, Ei muuta. OPHELIA. Eikö muuta? LAERTES. Ei, ei muuta. Näet, luonnon varttuess', ei yksin ruumis Ja jänteet vartu; kun tuo templi kasvaa, Edistyy sielun sekä hengen voimat Samassa myös.
Tahtoisin elää, niinkuin elää keväinen talvipäivä, auringon verkalleen vaeltaessa huurteisen metsän takaa yli kalpean, tyvenen taivaan: kylmä olisi elämäni ja kirkas, rauhallinen rintani ja raitis, niinkuin kimmeltävien hankien heijastus.
Katso, ruusut ja kukkaset heloittavat sillä tiellä, jolle sua saatan.» Mutta nuorukainen katsoi vakaasti naiseen ja vastasi jyrkällä äänellä: »Luovu minusta, viekas nainen; sillä huomaanpa jo valheen huulillasi asuvan.» Näin sanottuaan, nousi hän ylös ja astui kaitaista polkua kohden. Samassa ilmestyi tälle polulle impi, suloinen kuin metsän vaalea vanamo, nuori ja raitis kuin keväinen kukka.
Hän ryntäsi seisaalle ja mutisi: Ei! ... pois! Sittenkin hän jäi paikalleen kuin juurtuneena luostarin hämärtyvään puutarhaan. Minne hänen oli mentävä? Hän pysyi matkustelevana muukalaisena, missä ikinä oli. Kukaan ei odottanut häntä. Vain hänen työnsä odotti ... ja sen merkitys alkoi häneltä häipyä, niinkuin keväinen ilta häipyi yön tieltä.
Jumala teitä siunatkoon, pienet kukkaset elämän suuressa metsässä, ja antakoon teidän kasvaa viisaudessa ja armossa ijankaikkisesti!" Kevätlaulu. Jo kinos sulaa, katoaa Pois noron ouruvesiin, Ja roudatonna taasen maa Käy hangen alta esiin, Jo päivän silmä keväinen Taas paistaa meille myhäillen Jo kevät tullut on!
»Eihän ne sentään ole kellä tahansa, jos minulla», lipasi Jukke ja osotti yhä kättään ottamaan. »Niin, ystävä ystävälle ja ystävä koko kylälle», virkkoi tosissaan Hanna ja koppasi pöytälaatikosta sen kirjeen, viskasi sen Juken syliin ja kyllästyneesti virkkoi: »Sinä olet juuri kuin keväinen lampaan karitsa. Se määkii ja määkii, mutta ei tiedä itsekään mitä hän määkii.
Ainoa, joka vielä joskus sai hänet hymyilemään ja puhumaan muutaman sanan, oli Pölkkypuron pieni Sanna. Sannalle ei Risto koskaan ollut osoittanut nurjamielisyyttä. Ja kun Sanna istui Siken vuoteen ääressä ja lauleli, saattoi Risto tuntikaudet katsoa tuijottaa häneen. Viikot vierivät. Keväinen aurinko valmistelihe taittamaan talven valtaa.
Tuntuipa minusta lapsena kuin olis pyhäpäivien ilmassa värehtinyt jotakin pyhempää kuin arkeina. Sellainen pyhyyksiin ylentävä päivä oli sekin keväinen sunnuntai, jona kansa oli tulvinaan kokoontunut kirkkoon uutta apulaista kuulemaan. "Hän on tullut", kuiskittiin jo kirkonmäellä. "Kuuluu olevan nuori, naimaton mies", tiesi joku. "On siinä jonkun tyttären osa", vakuutti muuan emäntäihminen.
Matti jäi istumaan yksinänsä tupaan, ja Pekka alkoi astuksia Hemmolata kohti. Mennessään hän ajatteli, että taitaapa tavara miestä ylpistää, ja vielä minullekin vihansa viskasi. No jos se alkaa sellaista olla, niin en minäkään hänestä koko miehestä isosti välitä... Sitten hän pani lauluksi ja lauloi, että kajahteli keväinen ilta: Henttuni sanoi, elä saakuri jätä, sillä yhdessä on hauska mennä.
Päivän Sana
Muut Etsivät