Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Hän toivoi piakkoin pääsevänsä vapaaksi, mutta hetkiä kului kulumistansa eikä ketään tullut. Kello oli jo viisi iltapuolella, eikä Fredrik vieläkään kuullut askelia käytävästä. Hän alkoi käydä rauhattomaksi; eikö hänen kirjettänsä oltu luettu? Tuska ja ahdistus saivat hänessä taas vallan.
Silloin en vielä ollut ketään ihmistä suudellut, tiesin kuitenkin sen olevan pyhintä mitä rakkaudessa on. Sen olivat romaanit minulle opettaneet. Nyt, jonkin sisällisen halun johdosta kumarruin sitä tekemään. Hän ei ollenkaan estellyt, sulki vaan silmänsä, ja näytti olevan kuin tiedotonna. Hetki oli runollinen, taivaallinen.
Miljoonain ihmisten joukossa se etsii yhtä, jota ei löydä. Yht'äkkiä kohtaa palava suutelu hänen sylissä lepäävää kättänsä, tuttu ääni sanoo hänen nimensä, hän kavahtaa seisaalleen katsellen ympärillensä. Ei ketään ole näkyvissä.
Suuressa, laveassa puistossa ei yhtäkään ihmistä ollut. Paitse poikaa ei ketään ihmistä näkynyt. Kreivin palvelijat olivat linnassa; rengit, piijat ja työväki olivat töissänsä. Vaan Feliks'iä tämä yksinäisyys miellytti, hän voi sitä paremmin unelmoida ja havainnoitansa tehdä.
Kerran aamulla tiedustelijat tulivat aivan lähelle norjalaisia. Yönuotion savu ilmaisi näiden olinpaikan. Hiivittiin hiljaa eteenpäin. Tulen ääressä ei ollut ketään. Norjalaiset olivat menneet tiehensä, mutta monesta merkistä päättäen oli selvää, että he olivat täällä viipyneet useita päiviä ja huvikseen metsästelleet. Oli aivan selvää, että norjalaiset olivat vain vähän matkaa heitä edellä.
Olen liian viisas edes koettaakseni käännyttää ketään samoin uskomaan ja ajattelemaan. Hän on opittava eikä opetettava. Hän on tunnettava, kunkin omassa mielessään ja omassa sielussaan, eikä kaikkialla ja joka hetki suullaan tunnustettava. Mutta kerran tai kaksi elämässään saattaa ehkä tehdä sen, Hänen pyhää nimeään turhaan lausumatta, silloin kun tuntee, että Hänen suuri hetkensä on lähestynyt.
Vihdoin päätettiin panna Fredrik huomiseen asti lukon taakse, siten muka heidän yrityksensä ei tulisi ilmi. Kysymys nyt vaan oli, mistä saataisiin siihen tarkoitukseen sovelias paikka. Vihdoin tarjosi eräs työmies oman ullakkonsa, joka oli tehtaan talossa. Hän sanoi huoneensa olevan sivu-osassa rakennusta ja sen ikkunan antavan erästä pientä pihaa kohti, jossa ei ketään käy.
Minulta se ei joutaisi kirjoittajankaan käsiin, eikä täällä olekkaan ketään ainoata, joka sitä taitaisikaan kirjoittaa'. Papit eivät kehtaa'. Täällä maisin kanteletta ei enään soiteta'. Olen sitä kyllä Ilomantsin puolella kuullut soreastikin soitettavan.
Kuinka, mitäkö pelkään, ystävä Kirila Petrovitsch, Dubrovskijahan minä pelkään. Ajatteleppas joutua hänen kynsiinsä. Hän on sentään aika poika, ei jätä ketään rauhaan ja minulle hän antaisi kahdenkertaisesti. Mistä sinä, veliseni, sellaisen kunnian saisit? Kuinka, mistä, ystävä Kirila Petrovitsch, kas siitä Andrei Gavrilovitsch-vainajan oikeusjutusta.
Näin niin hauskaa unta. Tyyne tuli minua tervehtimään. »Elä sure, Kalle», hän sanoi, »kyllä minä tulen omaksesi, en välitä setä Pummin kiellosta, tulin nyt vaan sinua suutelemaan.» »Elä mene», huusin minä, »ei tänne tule ketään ihmistä, kauppias on kaupungissa.» Mutta hän vaan viittasi kädellään ja juoksi nauraen pois. Nyt sinne tuli joku. Mitäs Kalle herralle kuuluu?
Päivän Sana
Muut Etsivät