United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun sopii nähdä sekä järvelle että Ihalaan päin, ja kun akkunani on auki, saan kyllin henkiä kesäistä ilmaa.» »Todella täällä onkin vilpoista ja herttaista olla.» »Mitä posti tänään toi? Tuliko kirjeitä?» »Tuli. Setäni kirjoitti isälle, kehoittaen samalla, että minä lähtisin heille; mutta ei minua oikein haluta.
Kesäistä metsätietä vaeltaissani oli alati silmäini edessä tuo korkeavartaloinen vanhus, kyynel silmässä, ja alati soivat korvissani hänen sanansa: "olkaamme aina rehellisiä!" Nämä olivatkin vanhuksen viimeiset sanat minulle. En saanut enää koskaan häntä nähdä, sillä pian sen jälkeen vaipui hän ikuisen rauhan majoihin. Olen sittemmin tutustunut moneen talonpoikaiskotiin rakkaassa Suomessamme.
Alasti istuu Tommola sitten siellä pöydässä. Emännöitsijä ei tosin uskalla tulla huoneeseen, mutta viis siitä, ajattelee Tommola. Miksi kuljettikin Muttinen tänne kaupunkilaisnaisia? Tommola antaa luikuria naisväelle yleensäkin, nimittäin näin terveyttään hoitaessaan, eh-eh. Ruvetapa häiritsemään kesäistä elämää heidän tähtensä.
Alliselällä tapasi jo kulkijat ilta ja ihmetellen katselivat vänrikki ja ylioppilas kesäistä, laskeuvaa aurinkoa, joka punertavaan vaippaansa kääri hiljaisen maiseman ja täytti sydämmen oudoilla rauhan kaipion tunteilla. Herrojen tähden ei nyt venheissä kukaan tohtinut hiiskahtaakaan, vaan Kotalahden kohdalla kuului metsästä piika Leenan sointuisa laulu.
Viimeksi näytti hän Knutille sitä pientä huonetta, jossa hän itse oli asunut, kuin hän palveli Brandtia. Laitureilta läksivät he vainioille kävelemään, jossa rukoihin ja haasioille pantu heinä levitti raitista, kesäistä tuoksua. Vaalea vuonohevonen söi nuorassa, etempänä raudikko, jota Pietari ei ollut nähnyt. Sen hyviä ja pahoja puolia pohdittiin.
Ja hän istuutui kivelleen tyynen veden partaalla. Maisema, joka lepäsi kesäyön-unelmissaan, silmillä hieno verho kesäistä auerta, oli nyt niin onnellinen ja tyytyväinen.
Iäksi olivat häneltä menneet kirkasvetiset kotijärvet ja niiden hiekkaiset, rauhalliset rannat! Mutta Kukkelmanilla oli harmonikka matkassa. Keskellä kesäistä selkää rupesi hän soittamaan ... ja se oli Nelmasta kaunista. Niin meni päiviä. Tytöllä oli kumminkin ikävä. Hänen teki mielensä jonnekin... Edes kaupunkiin, käymätein. Se olikin Kukkelmanista hyvä ehdotus.
Tuon emo sanoiksi virkki: "Pahoin teit sinä poloinen, kun on ammuit Väinämöisen, kaotit kalevalaisen, Suvantolan suuren miehen, Kalevalan kaunihimman!" Seitsemäs runo Vaka vanha Väinämöinen uipi aavoja syviä; kulki kuusisna hakona, petäjäisnä pehkiönä kuusi päiveä kesäistä, kuusi yötä järkiähän, eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä. Uip' on vielä yötä kaksi, kaksi päiveä pisintä.
Istun, istun, neiti nuori, katselen sinistä merta, ajattelen armastani, muistan suurta sulhaistani, mennyttä meren ylitse keskellä kesäistä yötä. Vannoi hän takaisin tulla syttyessä syksyn tähden.
Eikö voisi sulkulaitosten avulla säästää keväistä tulva- ja kesäistä sadevettä suureen säiliöön kosken yläpuolelle ja sitte vaikka kerran viikossa, esimerkiksi sunnuntaisin, määrätuntina laskea tulemaan oikein hurjasti? Se olisi suurenmoista. Sitä kannattaisi tulla kaukaakin katsomaan, eikä kiellettäisi pientä pääsymaksua kustannusten korvaukseksi.