United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
VALTER. Bertha ei ole niin pintapuolinen että hän minut hylkää kömpelyyteni tähden. Hän ottaa ensin selkoa karaktääristäni ja muista sisällisistä ominaisuuksistani. Teitkö sinäkin niin Kertun suhteen? VALTER. Elkää puhuko minulle enää Kertusta, setä, ellette tahdo kiusata minua kuoliaaksi. KAUPPANEUVOS. No, olkoon! Puhutaan sitten Berthasta.
Sen pienen huoneen ovi ei ollut raollaan eikä kapteeni siis voinut ottaa tarkempaa selkoa siitä mitä lajia naisia se Kertun puvuntilaaja oikeastaan oli. Sitä parempi tilaisuus hänen oli miettiä valmiiksi saarna, jolla aikoi Kerttua tuliaisiksi läksyttää. Puolen tunnin odotusajan perästä Kerttu näyttäytyi silmänräpäykseksi ovella: Oo!
Kertun suupielet vähän värähtivät ja pitäen päätänsä yhä niin lähellä, ettei Hannes voinut nähdä häntä silmiin, sanoi: Kaikki on salattu niin, ettei kukaan aavista mitään, Hannes. Jos Hannes olisi nyt langennut polvilleen Kertun eteen ja sanonut: minä kadun tekoani, ja jos lapsen olisi jo ehtinyt käydä huonosti, olisi Kerttu syyttänyt itseänsä eikä olisi eläessään saanut rauhaa.
Maria ei sanonut: juuri sentähdenpä että häntä jumaloitsit, kuoli hän sinulta. "Miten käy?" Kertun kalpeat, surulliset kasvot näkyivät ovensuussa; hän näytti tulleen kymmenen vuotta vanhemmaksi näinä päivinä. "Pois täältä!" Juho kääntyi häntä vastaan "sinun on syy en tahdo sinua nähdä, mene tiehesi!"
Kerttu ulvoi ikkunarahilla. Kun poltin sormeni, selitti hän heidän kysymyksiinsä. Eihän täällä valkeatakaan ole, ihmetteli Hannes. Näytä tänne sormes, sanoi Kustaava. Mutta Kerttu työnteli itsensä kyynärpäillään irti heidän käsistään ja meni rappusille ja itki koko päivän, pimeään iltaan asti. Kuitenkaan ei olisi Kertun pitänyt vielä itkeä, vaan itkeä vasta vuoden perästä.
Me olimme jo ennen istuneet mättäälle, sillä olimme jo tulleet Kertun kodin näkösälle. Kerttu ei wetänyt kättään pois minun kädestäni! Hän kallisti päänsä minuun päin ja purskahti itkuun; minutkin walloitti itku, ja siinä itkeä nyyhkytimme yhdessä.
Kuka on siis se, joka äsken nousi tänne ylös valleille? Se on Kertun mies. Kuka se istuu tässä penkillä? Se on Kertun mies. Kuka se nyt nousee penkiltä? Se on Kertun mies. Minne Kertun mies lähtee? Kertun mies lähtee omaa vaimoansa tapaamaan. Ja vaikka hän ei lähtisi, vaikka hän lähtisi maailman toiseen päähän, on hän aina vaan Kertun mies.» Mutta hän lähti.
Mutta ihmeellinen ja tuontuostakin uudistuva luonnonilmiö häiritsi perin kiusallisesti kapteenin mietelmiä: Kertun kaunis pää alkoi näkyä joka paikasta, mihin ikinä kapteeni katsahtelikaan, ei ainoastaan puiden vihreissä latvoissa, jotka vallien alta nousivat hänen jalkojensa tasalle, vaan meren läikkyviltä laineilta, ja itse Viaporinkin valleilta, jotka ilta-auringon valossa hohtivat.
Tähän johtopäätökseen tultuansa hän oli jättänyt sekä Franssin että äidin kokonaan rauhaan, ja ainoastaan Kertun kanssa oli alkupuolella heidän avioliittoansa tuimanlaisia otteluja.
Loviisa, Kertun äiti, se hienon maailman tuntija, joka oli saanut lomaa kasarmilta ja myöskin tullut Kustaavan luo, katseli kuvia päätänsä kallistellen ja pitäen nyrkkiään toisen silmänsä edessä, jonka jälkeen sanoi kuvat erittäin onnistuneiksi. Tämä Loviisan käytös kohotti myöskin suuresti juhlatunnelmaa. Kustaavan huone täyttyi illemmalla vieraista.