Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
»Minä», vastasi Yrjö vakavasti. »Kun muut hiljaa ja vakavina kaivoivat maata, haudaten aseveljiämme, juoksin minä heidän eteensä metsästä, mutta toisenlaisena, kun minua siihen asti oli nähty. Tämä venäläinen puku oli ylläni, nämä vihollisaseet riippuivat sivullani ja välkkyivät kädessäni. Veljeni minut ensiksi näki semmoisena ja hän siis jatkakoon kertomusta.»
"Sekö se sitten se metsän kiivas on, mikä se oikeastaan on?" kysyi vaimo. "Etkö sinä koskaan ole kuullut karhusta puhuttavan?" kysyi Matti levollisesti. "Hyvä Jumala! karhuko se on, se kauhea peto, josta olen niin monta pöyristävää kertomusta kuullut?! Niinkö lähellä olet kauheaa vaaraa ollut".
Kertomus oli kieleen ja puhelutapoihin nähden tavallisen rehellisen talonpoikaispojan puhetta, ja Nehljudofista tuntui erittäin kummalliselta kuulla tätä kertomusta täällä linnassa vangin suusta, jolla oli häpeällinen puku.
Pergamus näytti pyhältä paikalta, kun he kuuntelivat kertomusta Kristuksesta Kristuksesta Hänen teoissaan, sanoissaan, rukouksissaan; Kristuksesta Hänen voimassaan ja laupeudessaan; Kristuksesta Hänen viisaudessaan ja tiedossaan; ennen kaikkia Kristuksesta Hänen rakkaudessaan. Ja he oppivat, että Kristus, kun Hän meni pois, ei jättänyt omiansa lohdutusta vaille.
Mutta Jumalan kiitos se, joka tätä kirjoittaa voisi "pohjanseudun kukkain" nimellä kertoa monta ihanaa ja liikuttavaa kertomusta. Mutta hän ei tahtonut sitä tehdä, sillä onpa todellakin aika lyhyesti lopettaa tämä pitkä luku. Parempi onkin, että lukija omalla kokemuksella hankkii itsellensä semmoisia kertomuksia.
No, jos nyt koetettaisiin, myönsi äiti. Päätös pantiin kuin pantiinkin toimeen, ja kouluun minä pääsin. Sanotaan puhujan olevan hauskinta puhua itsestänsä, ja myöntää täytyy minunkin, että kertomus sujuvammin seuraisi minun kouluretkeäni kuin Matin metsäistä, jokapäiväistä polkua. Mutta kun en aiokaan tehdä kertomusta itsestäni vaan Matista, niin pyydän lukijaa unhottamaan pikku Kustaan.
Hän oli koko illan sangen totinen ja haaveksivainen; hiljaa ja miettiväisesti kävi hän kotiin, hiljaa ja haaveksivaisesti meni hän levolle, saamatta huuliensa yli kertomusta vaimolleen Meyerheimin onnettomuudesta ja omantunnon nuhteista. Hän tunsi itse omantunnon vaivoja ja häntä hävetti antaa toisen, vaikkapa oman vaimonkin, sitä huomata. Kuudes luku. Liian myöhään.
Erityisen mielellään hän kuunteli kertomusta Jaakobista ja Raakelista. Vaimoni, joka vähitellen koko sydämellään oli kiintynyt sairaaseen ystävääni, uskoi minulle eräänä päivänä, että hän luuli tietävänsä, mikä häntä vaivasi; se ei voinut olla muu kuin onneton rakkaus. Niin liikuttavan kauniina, kuin hän siinä lepäsi kuoleman lähestyessä, hän ei koskaan ollut toista ihmistä nähnyt.
Sitten aloin valehdellen punoa kokoon kertomusta ja selitin saaneeni sen eräältä toveriltani, mutta sotkeennuin sanoissani ja lopuksi täytyi minun tunnustaa totuus.
"Minä lupasin kertoa hänelle koko seikkailuni, jos saisin ensin hiukan ruokaa, sillä olin nälkään menehtymäisilläni. He toivatkin minulle kaikenlaista syötävää, ja vahvistuttuani hiukan, kerroin heille kaikki kokemukseni. He olivat kovin ihmeissänsä ja sanoivat, etteivät he koskaan olleet senkaltaista kertomusta kuulleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät