Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
"Lady Glenalvon, jonka minä pidän suurimmassa arvossa naistuttavieni joukossa! Oletteko sukua hänen kanssansa?" "Olen; Lord Glenalvon oli äitini eno. Mutta minä tahdon lopettaa kertomukseni ennenkuin isäni tulee. Alfred Fletwode ei nainut ennenkuin kauan aikaa sen jälkeen kuin hän rupesi pankin osakkaaksi. Hänen isänsä oli hänen pyynnöstänsä Mr Jones'in kuoltua ostanut koko toimituksen.
'Kun kuulee teidän noin puhuvan, luulisi teidän olevan yhtä valmiina lähtemään matkalle kuin minä! 'Niin me olemmekin', sanoin minä, 'aivan niin valmiina, asuessamme sillä tavoin kuin tässä asumme'. Hän pudisti päätään; vaan sinä et pudista päätäs, Louis, siitä olen varma, nyt kuultuasi koko minun pitkän kertomukseni? Ethän minua moiti, ethän?"
Saatuansa tietää, että olin uponneen laivan perämies, käski hän minua kertomaan surullisen historiamme. Siitä annoinkin niin tarkan selityksen, kuin mielenliikutukselta voin tehdä. Kertomukseni ajalla olivat kaikki takakannen matkustajat tunkeuneet ympärillemme ja suurimmalla tarkkuudella seuranneet kertoelmaani.
"Sanoitko, että rouva ei ollut heidän seurassaan, Watson?" kysyi Holmes kuultuaan kertomukseni. "Ei ollut." "Missä hän sitten mahtaa olla, koska valoa ei näy muualta kuin keittiöstä?" "En saata käsittää, missä hän olisi." Olen jo sanonut, että Grimpenin suo oli paksun, valkoisen sumun peitossa.
Minä olen vakuuttanut henkeni ja silloin tulee terveyskin vakuutetuksi. Tehkää tekin, ystäväni samaten, neuvo on hyvä, todellinen elämän vesi!" Mutta sinä nuori ystäväni, onko pieni kertomukseni kentiesi ollut sinusta liian ikävä ja kuiva? No niin, vie se äidillesi tahi isällesi, pyydä heitä lukemaan sitä ja kuulla, se sitte tuottaa sinulle parempia hedelmiä kuin tällä hetkellä voit aavistaakaan.
Minä seisoin kauan neuvottomana ja katselin veden pintaa, johon karhu oli kadonnut, vaan joka nyt oli jälleen peilikirkkaana ja kuvasti ainoastaan taivaan pilviä. Kun en tiennyt, oliko mitään ruuhia siinä pienessä salojärvessä, astuin tyytymättömänä Särkijärven torppaan, jossa kertomukseni päivän tapauksesta herätti suurta kummastusta.
Hämärässä hän salaisesti tulee etsimään halpaa virvoitusta minun seurassani ja kuuntelemaan niitä uutisia, joita minä päivällä valhepuvussani ongin. Kertomukseni, herra, on lyhyt ja yksinkertainen. Me olemme teidän vallassanne; minä en koeta luovuttaa teidän välitystänne, vaan sen sijaan anon teiltä turvaa." "Kallis Honain, se on tarpeetonta.
Näitä kolmea kuukautta minä ainiaan muistan; ja minulla on paljon sinulle kerrottavaa, jota minun täytyy säästää toistaiseksi, koska minä tarvitsen pitkän ajan voidakseni näin tärkeistä asioista sinun kanssasi keskustella." "Mutta minä tahdon päättää kertomukseni.
Minun kertomukseni ei nähtävästi tehnyt tri Leete'en aivan mieluista vaikutusta. Lyhyen vaitiolon jälkeen hän sanoi: "Arvelen, että häikäilemätön kilpailu 19:nnen vuosisadan lopulla ehdottomasti pienemmässä tai suuremmassa määrässä turmeli koko kansan useimmissa tapauksissa suuremmassa määrässä.
Kuinka paljon neiti on jo tienannut? Lyyli. En vielä mitään, mutta kunhan minun suuri kertomukseni valmistuu ja saan nimen, niin kyllä sitten Maiju. Vai niin! Lyyli. Niin, katsos, nimen, kirjailianimen nimittäin. Sen saa, kun on kirjoittanut jotain ja arvosteliat sitten ovat sitä kiittäneet. Ymmärrätkös? Maiju. En minä oikein Mitäs miehiä ne nuo arv arv Lyyli.
Päivän Sana
Muut Etsivät