Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Vähän väliä keikautti hän päätään sen vaivuttua liian alas, ikäänkuin hän olisi taas tahtonut rohaista mieltään uuteen tanssiin; niin, killinki jokaisista häistä, joissa hän oli ollut soittajana!
Buddenbrock keikautti itsetietoisena päänsä taapäin: Minä en ole syyllinen hallituksen erehdyksiin. Minä pesen käteni. Ja minä, sanoi Wrangel lyhyesti ja ratkaisevasti, vaadin loppua tästä sanasodasta. Joka ei tahdo seurata, jääköön tänne. Wrangel lähti nopein askelin, mutta pysähtyi hengittämään raitista ilmaa.
Ylhäinen herra vimmastui, mutta Harlow se vaan päätänsä keikautti taakse päin, työnsi leukansa eteen, rykäsi ja meni pois. Kahden päivän perästä hän tuli uudestaan.
Neiti Smarin taas kalpeni. Esteri istahti keinutuoliinsa ja keikautti sen selälleen. »Mitä minä sanon hänelle?» kysyi neiti Smarin toivonkipinän sytyttyä, että Esteri kuitenkin suostuu vastaanottamaan tuon kauniin nuorukaisen, joka oli taas ilmaantunut oltuaan poissa ison aikaa. Ja neiti Smarinin toivo kasvoi, kun Esteri oli ääneti.
"No, mutta olisihan hänestä woinut olla meille hyötyäkin, jos olisimme auttaneet", arweli Longman. "No mitä wainen?" kysyi Rommander. "Olisimme woinut pitää häntä narrinamme." "Ei se kannata tuommoisia pitää narrinaankaan. Kun sijan jälkeen lähtee, wiepi se tunkiolle. Paras on että jätämme hänet siihen missä hän on", sanoi nimismies ja keikautti päätänsä.
Ja joka viestiltä virisi halu entistä kiihkeämmäksi. Viimein tehtiin sopimukset. »Tiketti» tuli Amerikasta, ja kun Elinan viides palvelusvuosi päättyi, heitti hän hyvästit. Lähdön hetkenä pyrkivät kyyneleet tulemaan, mutta Elina keikautti tapansa mukaan niskaansa, pisti itkun asemasta nauruksi ja vakuutti pian palaavansa. Eipähän hän tuonne aikonut ijäksi jäädä.
Sisälle mentyämme huudahtelin hänelle: "Kuulehan, Elli! Sinä et usko miten paljon minä pidän sinun uudesta puvustasi!... Sinä olet siinä niin ihmeen miellyttävä, että sinä et usko!" Elli ei vastannut, vaan keikautti nenäänsä ja huudahteli harmiaan salatakseen rouva Kotoselle: "Tiedättekö, rouva Kotonen mitä?" "No mitä?"
Ensin nosti vähän päätään, aukaisi hiukan silmiään ja ikään kuin säikähtäin keikautti päätään vielä ylemmä ja kysyi: "Joko on joukot työssä?" "Työssä ... pyhä-aamuna." "Niin niin, pyhä-aamuhan se olikin. Vaan kävinkö minä illalla saunassa?" "Etkä käynyt, kun et joutunut." "Niin niin. No haehan, Kaisa, vettä, jano on tullut yöllä." "Kyllä. Nousehan ylös, että saapi rengitkin kutsua kahville."
Kyllä sopu sijaa antaa, sanoi Taras hymyillen laulavalla äänellään ja keikautti voimakkailla käsillään kahden puudan painoisen säkkinsä kevyesti kuin höyhenen ikkunan puolelle. Tilaa on kyllältä, ja mikäs olis seistessäkin. Pelkkää rauhaa ja rakkautta eikä yhtään riitaa! puhui hän hyvyydestä ja sydämmellisyyydestä loistaen.
Ja kun Esteri oli sanonut avomielisellä äänellään »täti», niin oli tuntunut aivan kuin hän olisi sanonut: äiti. Esteri ei nyt sanonut mitään. Meni suoraan istumaan, ei lepotuoliin, vaan keinutuoliin, jonka keikautti niin selälleen kuin se suinkin meni. Neiti Smarin ei nähnyt Esterin kasvoja, niin ettei tiennyt olivatko silmät ummessa vai auki.
Päivän Sana
Muut Etsivät