Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Tapasi siellä Sakarin Jassun, otti tämän mukanansa hevosen selkään ja sillä tavoin remusivat he talosta taloon. Mutta kun kotiin päin lähtivät, vaihtoi paremman hevosen eräästä haasta. Sitten he yöllä ottivat rattaat erään talon pihasta ja silat lukottomasta liiteristä ja sieltä he nyt tulevat suoraa päätä. Esa kehui Jassun kovasti pelkäävän, että tullaan perästä ja annetaan varkaus.
Sisarensa kehui häntä joka päivä, puhuen hänen suurista kartanoistansa ja hyvästä sydämmestänsä ja antoi ymmärtää hänen rakastavan Josefinaa, joka taas piti majorin toisena isänänsä ja oli kiitollinen hänen hyvyytensä edestä. "Käypäs jo vaan asiaan," sanoi sisar, "hän on kylliksi valmistettu." Sisar jätti hänen yksin Josefinan kanssa saliin.
Jos Lents piakkoin ei saisi jonkun, joka hänen avaimiansa hoiti, hän lahjoittaisi kaikki tavaransa pois, vaikka hän omasta kohden kyllä oli säästäväinen ja ylen ahne. "Hän ei polta tupakkia, hän ei pane nuuskaa, hän ei maistele eikä pelaa korttia, hän ei kuluta itse tähtensä mitään", kehui Maisu.
Ukon kehoituksesta kävivät vieraat kahviin käsiksi, ja mummo kehui ukon keittämää kahvia hyvän makuiseksi. Kun kahvia tavan mukaan oli juotu molemmat kupit, alkoi mummo tehdä lähtöä, ja Matti sai jäädä ukon luo. "Hyvästi nyt isäntä", sanoi mummo ja puristi kalastajaa hellästi kädestä. "Hyvästi! Jumalan haltuun!
Hän vannoi taivaan ja maan kautta hakevansa ylös »sen ihmisen», ja kehui, että joka luulee olevansa parempi kuin hän, niin sille hän näyttää... Hän ei sanonut olevansa kerjuulla, vaikka kulkeella, ja ihmetteli, että mikä tuhat häntä oli johdattanutkin tällaiseen nälkäpesään?
Ei siis ihme, että hän nyt, kun pastori Pöndinen uskoa kehui ja kehoitti kääntymään, tupakoiden ja ynseästi syläistä ruikaten lupasi veltosti, noin-vain: »Ka. Voihan tuota sitäkin konstia koettaa.» Ei se tullut sydämestä. Huomasi sen pastori.
»Hei, prastui, koppasivai.» Jussi katsoi, kuka se oli. Kusti. »Kelloja katselet? Vaan kuule, täällä olisi minulla vähän lilliä. Tulehan tänne», tuumi Kusti ja meni edellä portin taakse. »Tämmöistä ainetta ei ole ryypännyt muut kuin minä ja yksi kuppari Helsingissä ja sinä nyt!» kehui Kusti pullonsa sisustaa. »Mitä se on sitten?»
Eräs haukotteleva Armo virkkamustui aivan, kun tämä taidokas korteista tiesi ennustaa, että hänelle oli lahja tulossa; yhdeksän henkeä kehui, että he tuota hätää olivat hänen neuvostansa parantuneet hammas-taudista, rintataudista ja nuhasta.
Mutta osataan sitä meidänkin miehissä laulaa ... kuuletko, mitä se tuolla laulaa... Se on hänen oma tekemänsä laulu! kehui renki. Kenenkä tekemä? Tuon Leppäsen, joka tuolla tuonnempana laulaa. Se on meidän kylästä kotosin. Mitäs se siellä laulaa? Se laulaa sitä laulua laulajapojasta, jonka hän on itse tehnyt ja painattanut ... kuuletko, nyt se taas sitä laulaa...
Tämä kärsi sen maltillisesti, ja kun nyt veli ihmisten silmissä osoitti, että sisaren täytyy häntä totella, sai tyttö sen kautta vaan entistä enemmän arvoa ja valtaa yleisessä luulossa; sillä kukin kehui Avojalkaa kelpo tytöksi, kun hän sillä lailla käytti itseään veljeänsä kohtaan, ja vielä suuremmaksi hänen arvonsa kasvoi, kun hän salli veljen kohdella häntä väkivaltaisesti, pitäen itse puolestaan huolta hänestä kuin äiti; sillä tosiaankin tyttö pesi ja neuloi hänelle öillä, niin että Dami oli kylän siistimpiä poikia.
Päivän Sana
Muut Etsivät