Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Mainion löydön kehui hän tehneensä osautuessaan v. 1857 Cannes'n pieneen rantakaupunkiin Alpes-Maritimes'n maakunnassa, missä hän sen jälkeen useimmat talvensa vietti ja missä hän vihdoin silmänsä viimeiseen uneen ummisti.
Tiina hymähti vähän hyvilleen ja kehui ensin isäntä-vainajan, kuinka hyvä se oli ja sitten sanasta sanaan, miten se häntä kehoitti ryyppäämään ja mitenkä hän esteli. Sitten hän kävi vielä Suomessa jos saaressakin ja joutui taas Viijan nimen kohdalle.
Mimmi myönsi hänet rehelliseksi ... ja kehui häntä Nelmalle, jonka nimeä hän viimein kysyi... Herra katseli Nelmaa iloisesti ... ja tiedusteli häneltä yhtä ja toista.
Tytön isä kehui myöskin olevansa ylhäistä sukua ja oli melkein yhtä köyhä kuin Patrik ja hänen sukunsa. Katria oli Patrik ennen sekä nähnyt että ei ollut nähnyt, se tahtoo sanoa, ei ollut häntä sen enempää tarkastanut.
Torbjörn, tanskalainen aseseppä, se kehui osaavansa loitsia rintahaarniskoita, sillä että muka lauloi jotain loitsulukua sillaikaa kun rauta oli kuumenemassa.
Hän suutaroi että vasara paukkui ja kehui: »Mutta nämä vanhankansan miehet, niin kuin esjmerkiks tää mie!» Siinä oli reilua ääntä ja työtä. Hän jatkoi: »Saakelisoikoon kun sitä ennen otettiin iitäkii niskasta kiini niin siinä pit kuuluu yks ryske!» Ja hän kertoi voimistansa ja sankariteoistansa. Uteliaina, suut auki kuuntelivat lapset.
Livingstone selitti syyt matkan viipymiseen ja sitte hänen seuralaisistaan eräs Pitsane niminen piti tuntikauden kestäneen puheen, jossa hän kehui valkoisten ihmisten hyväntahtoisuutta yleensä ja hra Gabrielin erittäinkin, ja että Livingstone oli matkalla heille tehnyt paljon enemmän hyvää kuin he olivat odottaneetkaan, että hän oli sekä avannut tien heille muiden valkoisten miesten maahan, että saanut välillä olevat päällikötkin hyväntahtoisiksi taivutetuiksi.
Talvisin tämä nuori herra usein mummon mökissä vierasteli, sillä hänelle säännöllisesti joka käyntikerta ruokaa tarjottiin ja hän näyttikin siitä sortista olevan perin kiitollinen. Hänellekin kerran koitti päivä, jolloin hän kehui saavansa suorittaa viimeisen tenttaamin papiksi-pääsöä varten, siinä sanoi hän tarvittavan rahoja ja pyysi jonkun ei aivan pienen summan mummolta lainaksi.
Häntä ei voitu saada mistään kiinni, sillä hän ei sanonut olevansa eri-uskolainen ja kehui mielellään käyvänsä kirkossa ja käyttävänsä sakramentteja. Lopulta hänen annettiin olla rauhassa. Linnanpäällikkö itse sanoi tahtovansa mennä häntä kuulemaan ja toivoi, että kaikki olisivat niinkuin hän.
Tiesivätpä sen herrasmiehet ja sanomalehtien lukijat edempänäkin, niinkuin Joensuussa, Kuopiossa ja itse Kajaanissakin. Koistis-Kaaprohan se kyllä kehui osaavansa hevosen sekä opettaa että ajaa yhtä hyvin kuin Simolan Pekkakin; mutta mitäs niistä Kaapronkaan puheista.
Päivän Sana
Muut Etsivät