Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
Hänessä heräsi niin sanomaton innostus ja halu tehdä tuolle miehelle mieliksi, että todella saarnasi kuin »seitsemän pappia». Päivä kului jälkipuoleen ryypätessä ja hupaisessa elämässä. Lopuksi päätettiin miehissä lähteä Ellaa kyytiin morsiamensa luo Vennukin mukaan, kun ei sanonut morsianta ollenkaan nähneensä, mutta paljon kehui puhuttavan kuulleensa.
Ja poistuttuansa hän avasikin äkkiä kopin pienen oviluukun, näytti siitä miehelle kieltään ja kehui: »Katso... Minullapa on suussa seitsemän kieltä.» Ja siitä päivin alkoikin hän uskoa, että hän on seitsemän kielen mies.
Noitakeinojen avulla kävi mahdolliseksi tyydyttää noita haluja ja siksi levisi noitausko laajalle, eikä siitä vielä nytkään ole täysin vapauduttu "sivistyneissäkään" maissa. Noitumistaito kehittyi yhtaikaa piru-uskon kanssa. Yksin pirulta voivat noidat saada yliluonnolliset voimansa, hänelle kun kaikki oli mahdollista. Kirkko kehui pirua mahtavimmaksi olennoksi.
Mutta oli se toisakseen minusta vähän surullistakin, onhan aina surullista, kun näkee ihmisten suurten ja ihanain elämäntoiveiden äkkiä hajoavan pirstaleiksi. Tytötkin kertoivat jälestäkäsin katuneensa menettelyään, se mustanpuhuva kehui itkeneensä pilantekoaan koko puolen yötä. Mutta aina sekaan he nauroivat.
Niin hän sanoi ja kehui seisovansa sanansa päällä. Siihen kertyi asiaa siltä puolelta harkitsemaan suuri joukko. Toiset väittivät, etteivät he sitä ikänä usko, mutta toiset alkoivat pitää mahdollisena, jopa ihan varmanakin. »Onhan sellaista nähty!» Olihan sitä joskus nähty. Ei mitään uutta auringon alla. Ruvettiin tuumimaan, kuka tuon ehkä olisi käynyt nappaamassa?
"Meidän kaltaisen pienen perheen pitäisi kahdella palvelijalla tulla hyvin toimeen, heillä on tuskin mitään tekemistä. Ajattele, koko suuri leipomus ihan pilalla, kaikki hapanta. Sitä en voinut käyttää, ja tänään on leipä taas samanlaista! Puhuessani siitä keittäjälle, sanoi hän palvelleensa jos jossakin ja kehui että leipäänsä on aina ylistetty ja verrattu leipurin leipomaan."
Ihmiset saivat puhua mitä hyvänsä, he eivät välittäisi, ei tippaakaan. Ei tippaakaan, toisti Ines ja kehui sitten, kuinka Woldemar oli miellyttävä ja kuinka hänellä oli kauniit silmät. Hän oli ehdottomasti etevin kaikista tämän vuoden ylioppilas-kandidaateista. Muutkin sen myönsivät; Hanna kuunteli ja vaikeni. Ei historian kertaus sinä päivänä käynyt oikein hyvin.
»Kehui!» myönsi Vatanen. »Eikä se ollut vielä sanonut sen itsensä pimeyden pääruhtinaan nimeä, vaan oli vain maininnut yhtä sen sukulaista.» Mutta hetkisen mietittyään hän ryhtyi puolustamaan omankin pitäjänsä herroja Tohmajärven vallesmannin rinnalla. Hän arveli: »Vaikka kyllä sillä tällä Liperin rovastilla olisi semmoinen vallesmannin ääni, että sen kirouksen pitäisi kuulua yli Liperin.»
Vasta kun oltiin kolmisin pöydänympärillä puurolla, se puhkesi. Tapasin tuolla Mikonperän Jaanun ja se sanoi kyllästyneensä jo jouten olemaan, lupasi pian taas ostaa talon. Jaanuko? Niin se Jaanu, jonka poika on kaupungis, siellä... Kyllä minä sen tunnen. Sehän ryyppää. Kehuvat aina istuvan olutpotun ääres. Sitä se sanookin, kehui itsekin jo moittivansa.
Mutta hän oli iloista poikaa ja nauroi täyttä kurkkua, kun minä rallatin tahtia ja panin toimeen kaikenlaisia hullunkurisia kujeita. Hän taputti minua olkapäälle ja suuteli poskelle sekä kehui minua mainioksi koiransilmäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät