Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Häntä oli kajutan ikkunasta isketty puukolla hartioihin, johon iskuun hän oli vastannut revolverin laukauksella, eikä hän tiennyt sanoa, oliko luoti kehenkään sattunut. Mutta samassa oli toisesta ovesta, jota hän ei ollut ennen huomannut, hiipinyt jättiläisen kaltainen mies, revolveri kourassa.
Kylmät ankarat syystuulet puuskuivat pitkin katuja, nostattivat pölypilviä ilmaan ja tanssittivat kellastuneita lehmuksenlehtiä käytävillä. Telefooniverkko vonkui kaupungin päällä, alinomaa kuului tuulessa paukahtelevia ovia, ihmiset rientelivät kehenkään katsahtamatta sinne tänne asioillaan, ja naiset, unohtaen asunsa ja asentonsa pitelivät vaan hattujaan ja hameitaan.
Nuo kauniit silmät eivät katsoneet kehenkään niin suloisesti kuin häneen. Pienet kädet eivät kääriytyneet kenenkään kaulaan sillä tavoin kuin hänen eikä sileä poski hyväillyt kenenkään muun poskea niin hellästi. Ei kenenkään povea vasten kallistunut pieni pää sillä luottamuksella ja lohdutuksella kuin oman äitinsä rinnoille.
Ja sitten hänessä oli jotain salaperäistä, jonka perille ei kukaan oikein päässyt. Hän, nimittäin, ei rakastunut kehenkään. Kaikki naiset häntä ihailivat, jumaloitsivat. Hän vain pysyi kylmänä. Mutta hänelle oli kerran unessa ilmestynyt enkeli. Minä olen Zuleima. Odota minua, oli enkeli sanonut. Ja sitä Almanzor odotti. Seitsemän vuotta oli jo kulunut siitä ajasta.
SIIRI. Kas niin, Aijotko nyt käydä vielä viisastelemaan? TUURE. En suinkaan. Semmoista vaikutusta ei kai mikään hattu ole vielä kehenkään tehnyt. SIIRI. Jospa tietäisit, kuinka sievä tämä on! TUURE. Todellakin? SIIRI. Kolme heleänväristä sulkatöyhtöä, jotka riippuvat näin. TUURE. Mahtaa olla aistikas. SIIRI. Ja sitten kimppu irtoruusuja niskassa.
Sokrates tervehti kerran kadulla ylhäistä Athenalaista, vaan tämä kulki hänen ohitsensa hänen tervehdykseensä vastaamatta. Sokrateen seurakumppani suuttui siitä. Vaan Sokrates sanoi: "Ei niin! Et suinkaan suuttuisi kehenkään siitä että hän on minua rumempi näöltään? Minkäs tähden sinä siis kiivastut siitä, että tämä mies on vähemmin kohtelias kuin minä?"
»Voi, hyvä herra, älkää ampuko!» sammalsi tyttö. »Tiedän, että aiotte ampua. Hän on tarkotan armollista herraa hänkin kerran koettanut. Silloin alkoivat ne joen takana tehdä samoin. Paukkui yhä siellä ja täällä, kaikkialla mihin vain päänsä pistikään. Oli aivan ihme, ettei kehenkään sattunut.
Pidetäänpäs mielessä, kun mennään maksamaan.... En minä kuitenkaan olisi Matrosoffista tuota uskonut, mutta tässä maailmassa ei nyt näy pitävän luottaa kehenkään ... ei niin ainoaankaan, ei muihin kuin itseensä. Mahtaisiko nyt maksaa vaivan ruveta rakentamaan riitaa parin kymmenen pennin tähden, virkkoi Söderling, silmät sirrallaan, ikenet irvellään, puraisten poikki saamansa sikarin pään.
Joku hyväntahtoinen kylän renki laukasi pyssyn vähän ulompana, mutta ylt'ympäri vallitsevassa, raskaassa hiljaisuudessa tuntui se enemmin pilkalta kuin tervehdykseltä. Muutamat rengit alkoivatkin nauraa, ja häävieraat laskeutuivat ääneti alas kärryistä sekä läksivät toimittamaan vaatteitansa, katsahtamatta kehenkään.
Mutta noin vaan sanoa: ei ja ei ... se ei vaikuta kehenkään hyvin, tiedätkö. Minäkin olin siihen ajatukseen paneutunut, olimme suunnitelleet kaikki valmiiksi oman huoneen Johan Henrikille, kun hän tulee ylioppilaslakki päässä, ja Alfille ja Elisabetille ja hänen sulhaselleen. Ja sitten kielto perheen isä ei sitä tahdo»...
Päivän Sana
Muut Etsivät