Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Niin, hän on viisas, hän on voimallinen, mutta eipä katsahda hän kehenkään erittäisin isällisellä silmällä, vaan kaikki olemme hänen ainiaaksi määrättyjen lakiensa vallassa. Näin uskon, mutta yhtä en taida uskoa, mun ystäväni: meidän sielumme kuolemattomuutta. Tosin olis tämä ankara aije, ihmeteltävän korkea ja kaunis.
Minä uneksin ja toivon vain jokapäivä, että minä vihdoin kerrankin kohtaisin jonkun. Voi, jos te tietäisitte kuinka usein minä jo olen tällä tavalla ollut rakastunut!" "Nytkö? Kuinka? Kehenkä?" "Ei kehenkään, ihannekuvaan, tuohon, joka minulle unessa ilmestyy. Ajatuksissani elän minä läpi koko romaanin. Oi, te ette tunne minua! Se on totta, minä olen kohdannut kaksi, kolme naista.
Maria kerran minulle kertoi, että neiti on minuun mieltynyt, ja itse olen kuullut hänen sanovan senkin, että, jos hän kehenkään ihastuisi, niin minun näköiseni mies se olla pitää. Sitä paitse hän minua kohtelee suuremmalla kunnioituksella kuin ketään muuta käskyläistään. Mitä pitää minun tästä arvella? HERRA TOPIAS. Tuota itseluuloista lurjusta! FABIO. Vaiti, vaiti!
Aterioitsevat ottivat kuninkaallisen pariskunnan riemulla ja kunnian osoituksilla vastaan; Kleopatra hymyili niin suloisesti kuin koskaan ja häilytti vielä sittenkin viuhkaintaan, kun hän jo oli astunut pois kantotuolista, mutta ei hän kuitenkaan kiinnittänyt kehenkään läsnä-olevista vähintäkään huomiota, sillä hän etsi Publiusta, ensiksi hänen varalleen olevan sijan läheisyydestä, sitten muitten Hellenien, Egyptiläisten, Juutalaisten ja lähettilästen joukosta, vaan ei sittenkään löytänyt häntä ja kun hän vihdoin vieressään olevalta kamariherralta kysyi, missä Roomalainen oli, niin huudettiin heti lähettilästen hoitajaa.
Juostiin ulos ottamaan miestä kiinni. Mutta hän ei ollut niin humalassa, ett'ei päässyt pakoon vilistämään. Leikki ja tanssi alkoivat. Mutta Alfhildin mielestä oli ilo loppunut sinä iltana. Vanha Åsbjörn Hegglid oli näinä aikoina suruunsa menehtyä. Kuinka pojan kävisi. Tyyntä, mutta syvää vettä siinä oli. Ei Leiv kehenkään leikillä kiintynyt. Åsbjörn mietti, mitä hänen tuli tehdä.
Sittenpä niistä tiedät sitäkin vähemmän. Enkä välitä, vaikka näkisinkin. Vielä vanhemmaksi tulet, kun lapsesi imetät. Ei, Shemeikat eivät välitä vanhoista, niillä pitää aina olla nuoria ja aina uusia niin piti isälläänkin olla. Ja se on teistä, niinkuin olla pitää? Ei isänsä ensimmäisenä kolmena vuotena kehenkään muuhun koskenut. Olin nuori ja kaunis, olin kuudentoista, kun keikautti rekeensä.
»Nyt ei kuljeta kiertoteitä», lakimies vastasi. »Minä en voi liittyä kehenkään, ennenkuin olen kuullut, mitä teillä on sanottavaa. En voi olla ystävänne ennenkuin olen asiasta täydellisesti selvillä. Teidän pitäisi olla luottavaisempi. Se sopisi paremmin teidän iällenne. Ja tiedättehän, Mr Balfour, että meillä on sananlaskuna: pahantekijät ovat aina arkoja.»
Ja mitä se kehenkään kuuluu, missä minä virun, vaikka viruisin sikopahnassa? Hän olisi purskahtanut itkuun, jos ei olisi noussut ja mennyt. Mitä se minusta kaikkia kysyy? Ja mitä hän minulle semmoisia haastaa? Ja mitä hän kaikkea halventaa? Minkä Juha sille mahtaa, että on semmoinen kuin on? Ja mitä se kehenkään kuuluu, kenelle minä menin? Miksei Juha tule jo kalasta?
Hänen Ile de Franceen jäänyt vaimonsa oli nyt leski, kantoi lasta sydämmensä alla, ja muuatta neekerinaista lukuunottamatta oli hän vallan yksin maailmassa, turvatta ja suojatta. Sen miehen kuoltua, jota yksistään oli rakastanut, ei hän tahtonut kehenkään toiseen turvautua.
Mitä uskoa sinä vaari kulta oletkaan? kysyi vanhanpuolinen mies, joka kuormineen seisoi lautan laidalla. Ei minulla ole mitään uskoa. Sillä minä en usko kehenkään, paitsi itseeni, vastasi äijä vanhalla tavallaan. Miten sitä itseensä uskoo? sanoi Nehljudof ottaen osaa keskusteluun. Voihan erehtyä. Ei ikipäivinä, sanoi ukko varmasti, pudistaen päätänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät