Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Anteeksi lankoni! mutta luulenpa, että jollakin tavalla olit tielläni ... käteni ei ollut oikein vapaana". "Kyllä minä toisten koetan kavahtaa, ett'en joudu tiellesi", sanoi Arvid luutnantti osaksi pilalla, mutta myöskin vähän närkästyneenä, sekä rupesi pyyhkimään takkiansa nenäliinallaan; ja ollen varovainen meni hän sitten istumaan huoneen toiselle puolen.
Monasti, ahtaiden, koukertelevain laksoin kautta pyrkiessään, hän kavahtaa käheästä mylvinästä ja näkee päällänsä, jollain vihannalla paikalla vuorella, lauman Andalusian sonneja, jotka ovat noihin hurjiin tappeluihin kentärellä aiottuja.
Olipahan mikä oli ... ei tainnut olla mikään ... saattoivat uniset korvat vain valehdella. Jussille tulee vilu paitahihasillaan, ja hän menee tupaan ja heitäikse vuoteelleen. Mutta tuskin on hän silmänsä ummistanut, kun koira kavahtaa pöydän alta ja töyttää ulos ja alkaa ulvoa. Samassa kuuluu avonaisesta ovesta kellon ääni entistä selvemmin.
Ukko oli pelkästä ihastuksesta hänen kaulaansa kavahtaa. Topp! sanoi hän, vankasti ja lämpimästi hänen kättään puristaen. Tuosta minä pidän! Se oli neuvojen neuvo, lyhyt ja suora kuin Napoleonin päiväkäsky. Te lupaatte puhua järkeä päähän heille? Minä koetan ainakin. Se on hyvä, se on hiivatin hyvä!
Nyt olen näkevinäni vartalossakin ja pään asennossa jotain tuttua ja yhtäläistä. Kutsun hänet luokseni, hän kavahtaa kaulaani, istuutuu polvelleni, suutelee otsaani ja pitää päätäni käsiensä välissä, niinkuin hän tietäisi, mitä minä kaipaan ja mitä minä ajattelen. Minä kummastelen, mistä hän arvaa olla juuri noin, kuin minä tahdonkin. Niin, mutta miksi sinä olet niin surullinen, vastaa hän.
Suo noustuankin olen Sun lapses armainen!" Helena kavahtaa istualle ja katselee ympärilleen. Mikä on tuo kolina, joka häiritsee hiljaisuuden tässä eläväin haudassa? Enhän ole elämässäni ollut näin turvallisessa paikassa, eikä ole ennen koskaan senlaista huolta pidetty mun säilyttämisestäni kuin nyt.
Se siinä käenkukuntapuussa, minä häntä tästä kannon päästä käköseksi haastan, metsänneidoksi, salojen sinitytöksi sanelen sitä mielellään kuuntelee, vaikkei ole kuuntelevinaan, mutta kuitenkin karjanpolkuja kulkiessaan sitä itsekin itsestään laulaa. »Auta Juha,» sitten huutaa, »en pääse alas jos et auta!» ja hento kaulaan kavahtaa ja kasken läpi itsensä kannattaa ja vasta sileälle aholle asetuttaa.
Sentähden, että olet minua toivonut ja odottanut, että olet minua päivillä tähystellyt ja öillä ikävöinyt, puhteet pitkät pimeään iltaan kuunnellut! Mistä sinä sen tiedät? Marja kavahtaa päin ja puristautuu kahden käden hänen toiseen käteensä. Kun sen vieressä tuskissasi viruit, mielessäsi voivottelit: voi, jos tulisi joku, joka minut tästä tempaisi... Mistä sinä sen tiedät? Tule! Riennä koskelle!
Mua rakastaisko hän! Tuo totinen, Kopea, kaunis tyttö. Lausu hälle Ne sanat vaan, niin nauraapi hän sulle Ja samass' itkee, kun et paremmin Ujoa naisen sydäntä sä tunne, Joll' ei lie toivomusta suurempaa Kuin että kaulahas sais kavahtaa. Ei, ei. Tuo, totta tosiaan, ei kelpaa; Sun pitää vielä tänään hänet saada. Näet, muuten rakastajaan uros hukkuu, Ja se ei sovi meidän aikaan.
Kaula on kuin kanervan varsi, huulet kuin hunajametsä ja poskipäät kuin kaksi puolikypsää puolukkaa. Vähällä pitää etten jo rupea häntä rakastamaan. HOMSANTUU. Tule vain lähelle, niin revin sinulta silmät päästä. TOPPO. No, no, ethän nyt kumminkaan. Saapa kattikin kuningasta katsoa, ellei muualta, niin uunin päältä. HOMSANTUU. Pakenetko, koira! TOPPO (kavahtaa takaisin).
Päivän Sana
Muut Etsivät