Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
'Taivuta vitsas niin kauan kuin se on viheriäinen, niin siitä tulee sekä sorea että kaunokainen. Niin hän sanoi joka oli valtiopäivän mies kolmen kihlakunnan puolesta ja joka jotakin ymmärsi. Mutta sinä, Pietari, olet kynsitty kasvoissa, kuin mustalainen. Jaa, häpeä sitä on sanoa, sinun pitäisi itse tulla linnaan lappeutesi tähden. Tulevalla kertaa annat kai renkien nipistää nenän päästäsi pois."
Lapset poistuivat, vaimo sylilapsen kanssa sulki oven. Minä luulin että kuka se on? Ja se olikin herra itse, sinä kultainen, sinä kaunokainen, puhui akka. Ettäs pistitkin jalkasi tämmöiseen tölliin. Voi sinua, hopean hohtava! Istuhan tänne, teidän ylhäisyytenne, tänne tuolille, puhui hän pyyhkien esiliinalla kangastuolia.
Lietsahutti kerran, kaksi, niin kerralla kolmannella katsoi ahjonsa alusta, lietsehensä liepehiä, mitä ahjosta ajaikse, lähetäikse lietsehestä. Neiti ahjosta ajaikse, kultaletti lietsehestä, pää hopea, kassa kulta, varsi kaikki kaunokainen. Muut tuota pahoin pelästyi, ei pelästy Ilmarinen. Siitä seppo Ilmarinen takoi kullaista kuvoa, takoi yön levähtämättä, päivän pouahuttamatta.
Yhtynyt ei iloon rastaan, hymyyn hymyillyt ei vastaan, astui tuiski ainoastaan. Hukkaan hälle, hukkaan vainen hymyi, keikkui kaunokainen, laps ei enää, viel' ei nainen. Kallein kevättunne turhaan! Vaan kuin syypää suureen murhaan, rauhaansa mies etsii turhaan. Ehti ohi parahiksi, tuntee: "Rikkomattaan miksi joutuu jotkut syyllisiksi ?"
Niin nyt herättyään, neito Lintuin lauluja ei kuullut, Päivääkään ei nähnyt, keito, Kukkain tuoksukaan ei tuullut. "Kirottu!" soi huuliltansa, Sydän sykki toivotonna; "Kuka onnen kiehkuransa Hukkaapi, on onnetonna." Väistä, kukka kaunokainen, Ettei outo ampiainen Myrkyin sua surmoais! Väistä, ettei mehiläinen, Laulavainen, kiertäväinen Huuhdo mettä huuliltais!
Tuoko kaunis kaunokainen, joka aina pyörää pyörittelee? Ei, vastaa mies, vaan minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä hyristele! Vihastuneena tästä lentää tonttu ulos takanpiipusta kutsuaksensa katolla lystäileviä tovereitaan avukseen. Mitäs huudat, huudat? kysyvät ne häneltä. Minä palan, palan! Kuka sinua poltti, poltti? Minä itse, itse, joka en koskaan kehrätä hyristele.
Kuusikossa ilomielin Istuskelin illalla. Lintusetkin kaunokielin Laulelivat ilolla. Lapsi olin. Lapsen mieli, Ajatukset autuaat! Syömmessäni sykähteli Ihanaiset unelmat. Ajattelin itsekseni Maani kukka-tarhaksi, Sekä siinä sydämmeni Kasvavaksi kukaksi. Tuossa kukka kaunokainen, Tuuli sitä heijailee Hiljaisesti. Miettiväinen Sydämmeni sanelee: »Oi, jos oisit, sieluseni, Verrattava kukkaseen!
Ettekö tunne minua?... Hitto, kun se kuulostaakin hienolta!... Kuinka kauan minun täytyy odottaa teitä, kaunokainen?... Tahdotteko ehkä, että minä työnnän, veneen vesille ja tulen teitä tervehtimään... Miksi pysyttelette siellä jaalan suojassa?... Aiotteko kehveltää saaristolaiselta muutamia kunnon kahvipuita?
Onpa meiän neiollamme Suku suuri, laji laaja; Kappa ois kylveä papuja, Jyvä kullenki tulisi, Kappa ois panna pellavaista, Kuitu kullenki tulisi. Sulhokainen nuorukainen, Rahan kanta kaunokainen, Ellös meiän neioistamme Toki tuhmaksi hokeko, Typeräksi tunnustelko, Saamattomaksi sanoko!
"Onpa tuo kaino kaunokainen aika tavalla kummastuva, kun näkee tässä vaan miehiä, missä hän luuli saavansa paikan keskellä Margareeta-rouvan kammari-neitsyitten myssyjä ja huntuja! Eipä liene sinulla suinkaan kovin monta kauniisen sukupuoleen kuuluvaa talossa, arvaan ma, Ramorny?"
Päivän Sana
Muut Etsivät