Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Parempi minun poloisen Karhun kaahlajan jälillä, Kontion kovilla teillä, Kun korpin Kojosen reissä, Viirunaaman viltin alla; Kaunihimmat karhun karvat, Kojon pojan kutrisia." Se korppi Kojosen poika Murti suuta. väänti päätä, Murti mustoa haventa, Itse tuon sanoiksi virkki: "Viel' on matkoa vähäsen, Outa! saat Kojon kotihin, Kojon määlle korkealle; Viillät veitsettä lihoa, Koet verta kauhasetta."
Aina laulan laiha piika, Tielle heitetty heläjän, Sanelen sanan-alainen, Kaitaposki kaikottelen, Kun ei muut lihavat laula, Pulskiammat ei puhele, Verevämmät vierettele, Kaunihimmat kaikottele. Laulan, laulan laihalanta, Kuivalanta kuikuttelen, Laulan laihoilta lihoilta, Kupehilta kuuttomilta. Miks' olen lihoilta laiha, Kupehilta ilman kuutta?
On kevään aika lyhyt Pohjolassa niin valeen kuolee ruusut kaunihimmat; iloitse, leiki siis, sä säde päivän, voi pian tielles tulla syksyn pilvet. ET LEMPESI HAAVOJA L
Käykämme ulos pihalle, ulos pellolle torahan, tanterelle tappelohon! Pihalla veret paremmat, kaunihimmat kartanolla, luontevaisemmat lumella." Mentihin ulos pihalle. Tavattihin lehmän talja, levitettihin pihalle senp' on päällä seistäksensä. Sanoi Ahti Saarelainen: "Kuulesta, sa Pohjan poika!
Käykäämme ulos pihalle, tantereelle tappelohon, pihalla veret paremmat, kaunihimmat kartanolla." Ja niin menivät taistelijat pihalle. Siellä Pohjolan isäntä yritti uudelleen lyödä Lemminkäistä miekallaan, mutta ei osannut. Sanoi Lemminkäinen: "Annappas minäkin koitan, jo on vuoroni minunkin". Ja hän löi, niin että tulta miekasta tuiski, ja katkaisi Pohjolan isännältä kaulan.
Vie porsas Puolaan, saat sikana takaisin. Harvoin tuleekin pahasta parempata. Vilu on pirtti virkun vaimon, palava pahan emännän. Eipä olekaan työnteosta kovin palavassa. Viipyen erät paremmat, kauan ollen kaunihimmat. Moni toivottaa sitä tätä ja jos jotakin ilman vaivatta saavansa ja jos saisi, luulisi niin onnellisimman olevansa. Vaan tässä luulossaan erehtyvät.
Aavehena kelmeänä seisoin mä, Tuomarihiin katsahtelin, koito, Katsahtelin joukkoon hänen oikeal, Joukkoon hänen vasemmalla kädellänsä: Kaunihimmat haamut paistees kunnian, Ikuhiset vieraat hameissanne heljis, Minä valkeuden valkeudes nään, Päivän otsal tähdet ilosina kiiltää, Myhäileevät aurinkoisen olkapäil!
Revon on karvat kaunihimmat, revon suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa. Kysytteli, lausutteli: "Mi on tästä poikki juosnut?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Hukka on juosnut siitä poikki." Neiti parka huokaiseikse, huokaiseikse, henkäiseikse.
Apolloni, tuo mahtava jumala, joka yhtä taitavasti tiesi hopea-joustansa jännittää kuin kulta-kitharaansa virittää, suositteli suuresti herttaista nuorukaista. Saaressa löytyi kauniita, viheriöitseviä ketoja. Kauniista kaunihimmat olivat niin kutsutut karthaialaiset kedot, jossa jumalalliset Nymfat mielellänsä oleskelivat.
Parempi minun olisi, parempi oletteleisi jänön juoksevan jälillä, koukkupolven polkemilla, kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla. Jänön on karvat kaunihimmat, jänön suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät