Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. lokakuuta 2025
"Mitä hänen puheensa käsittämiseen tulee, olet sinä viisaampi toveri, kuin useimmat meistä, Tuhat-ihanainen, jos siihen pystyt". "Se on totta", sanoin minä, tuoliani pöydän luo siirtäen. "Vai olet sinä käynyt Yarmouth'issa, Steerforth!" kysyin minä, uteliaana kuulemaan kaikkia sieltä päin. "Olitko kauankin siellä?" "En", vastasi hän. "Vähäisellä parin viikon retkellä".
"Kauankin?" "Yhden päivän, tuntia vailla sekin." "Kuinka sanoit? Yhdenkö päivän vaan?" "Minä en tykännyt koulusta eikä koulussa tykätty minusta, ei alussakaan. Siellä tuli heti riitoja ja sekaannuksia, tuli jos jotakin." "Kuinka sinä sitte osaat..." "Minä opin kotoolla sen minkä Maiju oppi koulussa, laskennossa menin hänen edelleenkin." "Onko Maiju vielä koulussa?"
Koetin tehdä työtäkin, sen minkä jaksoin, ja kun välistä pääsin vakiutumaan, saatoin olla kauankin talossani yhteen menoon. Mutta sitten taas tuli kuin tunkemalla päälleni tuo kuleksimisen halu, ja minä taas maita mantereita kiertämään. Se oli siihen aikaan, kun minä en enää ollut lapsi enkä vielä aikamieskään.
Olenko minä kotona? sopersi hän ja silitti kädellään harmahtavia hiuksiaan. Olet jo kauankin ollut kotona Hornasta tultuasi, kirottu noita, ärjäsi Svenonius niin jymäkällä äänellä, että se sai eukon täyteen tuntoonsa ja pani hänen kämärtyneet jäsenensä vapisemaan. Oletteko nähneet minun tulevan? Hukassa olen, huudahti hän sydäntä vihlaisevalla tavalla. Olemme kyllä, eipä enää auta että kiellät.
Kun näin tuuman takeesta aloittaa sateen, niin sitä saattaa kestää kauankin, ja heti se tuommoiseen hätylumeen toki tehoaakin, kun alla on sitäpaitsi vielä sula ja kesän jäleltä lämmin maa. Jos rupeaa etelästä raskaasti tuulemaan ja satamaan, niin siinä lumi joutuu kahden tulen väliin. Nyt on toista kuin keväällä.
»Oletko jo kauankin oleskellut täällä?» Glaukus kysyi vihdoin, sillä äänettömyys alkoi tuntua sietämättömältä. »Ah, kauanko? kyllä.» »Mutta tämähän on surullinen paikka.» »Haa!
Aivan vihoviimeistä muotia, päässä korkea silkkiknalli, hirveän leveät keltaiset roimahousut, säkkiselkäinen palttoo selässä ja mahdottoman suuri kirjava kravatti kaulassa. Sinä täällä...! Teällähän tuota näyn olevan, tuumaili hän musertavan rauhallisesti, niinkuin olisimme olleet vain Helsingin esplanaadilla. Mutta mitenkä ihmeen lailla ... milloinka ... joko sinä kauankin...?
Siinä olisimme arvattavasti kauankin viipyneet, sillä he eivät näyttäneet välittävän ollenkaan ajan kulumisesta, jollei viimein laivan kapteeni, joka huudoista ja epäjärjestyksestä näytti joutuneen melkein pois suunniltaan, olisi tullut laivan laidalle ja pyytänyt meitä poistumaan. Neil noudatti heti pyyntöä.
Rauhan madonna tuossa ei olisi voinut löytää parempaa levähdyspaikkaa matkallansa alas maailmaan, sanoin. Olette hänen ystävänsä! tuli hänestä lämpimästi. Kukas ei sitä olisi... Ah, eivät kaikki vielä ole... Mutta toivokaamme, että he kerran siksi tulevat. Se on minunkin toivoni. Oletteko asunut kauankin täällä ylhäällä? Liki kymmenen vuotta. Ilman toveria?
Vai vaikenikohan sentähden, että Eero istui tässä äidin suun sulkuna. Tuo ajatus ei jättänyt Eeroa rauhaan sittekään, kun hän isän huoneessa riisuutui, pannakseen maata. Isä ja äiti olivat kahden viereisessä huoneessa. Ehkä he siellä puhuivat ja selvittelivät. Nyt hän voisi kenties muutamassa minuutissa päästä selville siitä, mitä muuten saisi kauankin tuskallisesti ajatella ja tutkia. Jos hän?
Päivän Sana
Muut Etsivät