Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
Jollei hänessä olisi ollut mitään muuta merkillistä kuin hänen jalo partansa, joka kauniisti valui alas salaiselle käärölle hänen kädessään, niin eipä sittenkään olisi ollut ihmeellistä, jos katsoja olisi surkutellut, että niin etevä kaunistus oli tullut miehen osaksi, joka käytti luonnonlahjansa, oppinsa, puhekykynsä ja majesteetillisen ulkomuotonsa kaikki edut vain kelvottomaan silmänkääntämiseen ja petokseen.
Vaikka se on vähintäänkin vielä puolen kilometrin päässä siitä, missä katsoja seisoo, näyttää siltä kuin olisi se tuossa aivan katsojan edessä. Kaikki muu jää pieneksi ja matalaksi sen alle ja korkeimmat rakennukset ovat ison matkaa alapuolella sen alimmaista kaarta. Vasta sitten kun tämä itsevaltias on mielestään tarpeeksi vanginnut huomiosi, sallii se silmän siirtyä juuremmalle.
Se haastaa paremmin kuin moni teistä, mutta joutavia se ei haasta'kaan, se ennen on äänetä. TOINEN KATSOJA. Kas hiis, on kuin meiän kukko. OLUVINEN. Tässä taas näette toisen yhtä ihmeellisen eläimen, nimeltä Kanander. Monella ihmisellä ei ole hänen älyä päässä. MARI. Kanahan tuo on ihan kana. OLUVINEN. Vain kana, vain kana! Viekkaudessa ja laiskuudessa hän on monen ihmisen vertainen.
Luo kävi rohkaisten, kukin sai sanan kiihtävän hältä, Glaukos, Thersilokhos, Deisenor, Asteropaios, Forkys, Hippothoos, Khromios ja Medon sekä Mesthles, ennuslintujen katsoja myös sai, Ennomos oiva; noillepa noin sanat siivekkäät hän kiihtäen lausui: "Kuulkaa, kaikk' eriseutuiset, lukemattomat heimot!
YKSI KATSOJA. Jumalako ne loi? ne näetsen ovat tavallisia eläviä, mutta se kääntää meiän silmät, siksi ne näyttävät niin ihmeelliselle. TOINEN KATSOJA. Ei hän sitä oikealla voimalla tee. YKSI KATSOJA. Hän, näet, on luvannut sielunsa hitolle, joka nyt auttaa häntä aikanansa, vaan sitte muuttaa hänet samatekuin hän nyt nuo elävät. Ken tiesi nekin ovat ihmisiä. TOINEN KATSOJA. Ihmisiä!
Kirkon katsoja kavala, Kirkon vahti varsin viisas, Tuopa vasten vastaeli, Sanoin laati, noin saneli: »Sitä soivat kirkon kellot, Parkuvat papin pasunat, Ken viimein kävi vihillä, Pariskunsin pappilassa, Kohta tuonne kaimatahan, Alla nurmen nukkumahan». Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Puri huulta, väänsi päätä, Läksi eelle kulkemahan.
TOINEN KATSOJA. Ja minulla ei ole niin kopeekkaa. MARI. Tuos' on minun vuodenpalkkani. Mutta pikkusen tempun vielä pitää muistuttamani: teistä ei yksikään saa mennä ulos ettenkä ketään laskea ulkoa ennen tuloani. Nyt viekäät nuo elävät rekeen. Kestkiivari, sinä seiso ovella vartiana.
Mies, johon toverit noin näyttivät luottavan, ei ollut vanhempi kuin moni muu joukossa, päinvastoin kuului hän nuorempiin. Paidan hiha, jolla hän pyyhkäisi hikeä otsaltaan, oli yhtä karkea kuin toisillakin, ja kooltaan oli hän vain tavallinen; mutta siitä huolimatta olisi syrjästä katsoja heti tuon joukon nähtyään pitänyt Heikki Sormuista sen johtajana.
Kunnia sille, jolle se tulee, ja annettakoon kunnia kernaasti niillekin aiheille, joita nykyaika rakastaa, mutta älköön ihmeteltäkö, jos aate nousee ja tunne avartuu enemmän silloin, kun katsoja joutuu n.s. silmästä silmään katselemaan elämän ja kuoleman suurimpia kysymyksiä ja niiden edustajia taivaassa ja maan päällä.
Päivän Sana
Muut Etsivät