Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. lokakuuta 2025
"Kun viimein kävin täällä", puhuin minä katkonaisesti, "kertoi Miss Dartle minulle, että hän purjehti eri tahoilla milloin missäkin. Toinen yö tästä oli kauhea yö merellä. Jos hän oli merillä silloin ja likellä jotakin vaarallista rannikkoa, niinkuin hänen sanottiin olleen; ja jos se laiva, joka nähtiin, todella oli se, jossa " "Rosa!" lausui Mrs. Steerforth, "tulkaat luokseni!"
Vain siten saattoi hän olla se todenmukainen, se oikeudenmukainen kuvastin, joka oli luotu Luojan kovaa ja raakaa maailmaa mahdollisimman väärentämättömästi heijastamaan. Mihin ihminen kaikella ponnellaan pyrkii, sen hän saavuttaa. Ja luulen, että minusta, ainakin joskus ja katkonaisesti, tuli taiteilija. Eheää taiteilijaa ei minusta tullut milloinkaan.
Rakuuna tuijotti minuun näköjään yhtä hämmästyksissään. Hänen ruskeissa silmissään oli omituinen palo, huulet värähtelivät ja kasvoille, jotka olivat parrattomat ja nuorekkaat, levisi heleä puna. Yht'äkkiä peitti hän käsillä silmänsä ja purskahti itkuun, änkyttäen katkonaisesti: »Riikahan minä olen ... mutta kuinkapa sinä voisit minut tuntea ... tällaisena.»
Mi-minä, minä tiesin, hän jatkoi katkonaisesti, että sinä rakastit häntä nuoruudessasi. Ja minä tiesin, että hän ... hän rakasti myös sinua. Rouva Sinikka! Ah, hän ... hän oli sinun arvoisesi! Me olimme kaikki rakastuneet häneen. Mu-mutta hän valitsi sinut.
Hän kertoi sitte, mikäli tuskiltaan jaksoi, heikosti ja katkonaisesti Elisabetin vaiheet. Kuin hän puhui Yrjöstä ja ilmoitti hänen juuri olleen joku aika sitte Legreen tilalla, tunsi Cassy vähän sisällistä mielihyvää. Hän varsin hyvin muisti hänet, oli aina osoittanut hänelle hyväntahtoisuutta, jopa viimein auttanut häntä pakoonkin.
Vihdoin hän pysähtyi kadunkulmaan ja sai katkonaisesti sanotuksi: Tässä minun on erottava. Niin, minä tahdoin teille sanoa, että minä olen usein ajatellut, minua on usein vaivannut se mitä tapahtui meidän puistossamme No mitäpä siitä onhan se jo kauan sitten ollut ja mennyt, vastasi Heikki vähän kylmästi.
"Minkä wuoksi sitten näin likellä kotoanne haluatte ripillä käydä?" "Niinhän tuota... En tiennyt, että se on niin paha, mutta nyt sen tiedän", sanoi mies katkonaisesti. "Onko teillä papinkirjaa?" "On, kyllä minulla on kirjat", sanoi mies ja alkoi kaiwaa poweansa. Kun kirkkoherra sai kirjat, merkitsi hän niihin, että mies on käynyt sinä päiwänä ripillä heidän pitäjässä.
»Jos olisit edes hiukan ajatellut minua ja miten yksin olen ollut täällä» häntä pyrki itkettämään kaikin mokomin ja hän puhui katkonaisesti ja niellen . »Minä olin järjestänyt illallispöydän niin hauskaksi ja ajattelin, että meillä olisi oikein rattoisaa sinähän olit ensimmäistä kertaa poissa! olin ottanut esille kauniin pöytäkaluston, jonka saimme sedältä. Mitään en unohtanut.
Woi hywä Jumala, mitä minun pitää kuulla ... eihän tuo ennen tuommoinen..." kuuli Heikki tulijan katkonaisesti sanowan. Samassa otettiin awain sukkelasti kamarin owesta pois. Sydän lensi Heikiltä kylmäksi, kuullessaan tuon wanhan, wapisewan ja tutunomaisen äänen. Se oli hänen anoppimuorinsa, joka tuli, kuultuaan Heikin kaupunkiretken, asiaa tarkemmin tiedustelemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät