United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Enemmän kuin haavansa päälle, ajatteli hän äitinsä ilon päälle takaisintullessaan uljaan metsäriistansa kanssa. "Mutta, rakas Kastori," sanoi hän yht'äkkiä, käntäissään ujolla katsannolla koiransa puoleen, "millä keinoin saadan mäyrä kotiin? Roisto on niin raskas, että minun lienee vaikea kantaa häntä kotiin kipiällä käsivarrellani."
»Tuleeko kauppa?» kyseli Kastori tolkussaan. »Mikä kauppa?» »No, tämä jauhojen ja...?» Mies hymähti. »Eihän se mikään kauppa ole ilmanhan multa kellon veisit.» »Ei tuollaisilla ole tähän aikaan suurta arvoa.» »Eikä mun joukkoni kauan elä jauholeiviskällä. Syödään männynparkkia ja jäkälöitä.» Mies meni pitemmittä puheitta pois. Kastori katseli hänen peräänsä.
Nyt olivat pesän tykönä, joka oli metsänpartaassa vuoren kukkulalla, erään vanhan, oksasen ja puolimädäntynneen tammen läheellä. Rietrikki heitti lapion ja sauvan maahan, kantoi kiviä läjään ja alkoi hakea aukot niihin teihin, jotka kulkivat viisaan mäyrän pesästä maanpinnalle. Tässä työssä Kastori oli hänelle aivan hyväksi avuksi.
»Kuka se on?» kysyi hän. »Kastori. Sen teki niin mieli leikkaamaan, sanoi tulevansa puodissa aivan kipeäksi, jollei pääse mukaan. Siellä on Klitsi itsekin.» »Vai niin. Mikäpä ihme se onkaan, että ruisvainio nyt ihmisiä puoleensa vetää. Mutta tuosta »laitoksesta», sanoi Grönberg viitaten oluttehtaalle, »me saamme vielä monta harmia.» »Onkohan niin?» »Varmasti.
»Ei saa laulaa», kielsi Kastori, hyvin tietäen, ettei hänen kieltonsa siinä mitään merkitse. »Laulan mä, Kustaa, oikein korean laulun!» Hän jätti oven auki, veti soututuolinsa likemmäksi ovea ja alkoi pää kallellaan vetää: »Maan ja taivahaan, Mä aina unhotaan. Sua ajattelen ainaa Kun sä illoin Aamuin loistat niin, Sä olet rukouksenii.»
Meteli kesti vielä luolassa; vaan nyt kiljahti Kastori äkkiä ja ryntäsi tuokiossa luolasta. Korvansa juoksi verta ja killui puoleksi irtirevettynä; pudistaen turkkiansa, tarttui hän käpäleellä veriseen päähänsä ja ulvoi vielä muutaman kerran; mutta sitten sai äkkinäisen tappeluhalun, ja töytäsi taas luolaan Rietrikin huudosta huolimatta, joka tahtoi häntä pidättää.
»Nälkäsilmä...! itse olet, olet jo ... no myy pois kahdellakymmenellä pennillä.» »En vaikka ... nylje minut ennen!» »Minä menen siltä porvarilta itseltään kysymään.» Kastori raivosi ja haukkui kitupiikiksi; se oli Mikolle mieleen. Viimein otti Kastori salvumiehenkynänsä ja rupesi laskemaan nahkapalan sisäänostohintaa.
»Ota nyt pois se kaksikymmentä penniä... Saamari, ota muilta sitten enemmän, ei mulla ole muuta rahaakaan joukossani.» Kastori huitoi käsillään, huusi ja pauhasi kuin ukkonen: »Voi se vieköön tuollaisen, tuollaisen ... mä sanon oikein vanhan tutun vuoksi: tuollaisen nälkäsilmän!» Mikon oli mieleen, kun häntä noin ylenmäärin kehuttiin.