Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Kunnia hälle on suojaten syntymämaataan 496 kaatua; varjeltuina on silloin vaimo ja lapset, on koti koskematonna ja kartano, konsa akhaijit kerran laivoillaan kotimailleen matkata saavat." Virkkaen noin hän nosti jok' ainoan mieltä ja voimaa. Vastaan Aias kumppanejaan taas huusi ja kutsui: "Voi häpeäänne, akhaijit! On eessä nyt turmio, taikka päänne te varjelkaa, tuho laivain torjua tietkää!
Ja kartano onkin omansa, ei ole siitä velkaa penniäkään, vaikka on yhtä pitkä ja korkea kuin Simonkin talo. Vahinko, ett'eivät Johanna, Simo ja Josu ole muassa. Mutta, voihan hän kutsua heidät luokseen vaikka jo huomenna, ja tarjota viiniä. Illalla sitte voivat tulla tänne yhdessä. Köyhtymättä voi hän kerran viikossa sen tehdä...
Ja kun oli päässyt niin varakkaaksi, ett'ei se osto enää ollut mahdoton, johtui hänelle mieleen, että mitäkähän Jon Evjen sanoisi, jos hän teettäisi uudet huoneet Strömshageniin alusta loppuun asti. Se hänen ajatuksensa vähitellen kasvoi niin, että talon viimein piti tulla semmoiseksi kuin nimismiehen kaksinkertainen kartano kirkolla.
Sillä vaikka Julialla on komea kartano ja mahtava seura ja uhkeat ateriat joka päivä, en näe mitään vihannuutta hänen ympärillänsä; ei mitään, josta milloinkaan tulisi hedelmää tai kukkaa. Mitä Julia sanoo "seuraksi", sen näen; siinä on joukossa Mr. Jack Maldon.
Minä kiitän; minä tahtoisin todellakin olla ensimäinen, joka onnittelisi herra kenraalia kauniista Valdemarsborg'ista, semminkin, kun jokainen isänmaatansa rakastava ei voi toivoa muuta, kuin että tämä kartano tulee voimallisiin kouriin. Noita molempia herroja häiritsi patruuna Anton, joka, viheriällä nauhallansa koreiltuna, lähestyi.
Johanneksen katse kadotti kirkkaan valonsa. «Harmaala! Eikö se kartano ole K n pitäjässä minun syntymäpitäjäni naapuripitäjässä?« kysyi hän. «On, mutta mitä vastaatte? Saanko teidät isännäksi?« kysyi majuri kummastellen mitä Johanneksella oli Harmaalan kanssa tekemistä. «Minä kiitän teitä luottamuksestanne, mutta en saata käyttää hyvyyttänne.
Hän olisi voinut nähdä tasaisella, loivalla rantarinteellä jalon, vanhan gootilaislinnan, monimutkaisine ulkovarustuksineen, vastapäisine valleineen, torneineen ja ulko- sekä sisäpihoineen, silloisen linnan, jonka näkö, ainakin mitä kauneuden monipuolisuuteen tulee, oli paljoa ihastuttavampi kuin nykyinen, yhteen jonoon rakennettu, yksitoikkoinen kartano.
Koti on koppelon pojilla, Kartano kylän kanoilla, Pesä pyillä pienoisilla; Minä koppelo koiton, Minä kana kartanoton, Minä pyy pesätön lintu. Korvess' on minun kotini; Kalliolla kartanoni, Maantiellä minun majani, Turpehessa muut tupani, Aian soppi on suojanani, Joka tuuli turvanani, Meren aallot armonani, Meren vaahet varjonani. Sinnes nyt pihani pitkät.
Sulkematta ikkunaa kävi hän pitkälleen vuoteeseensa, unelmoi vielä hetkisen ja nukkui sitten niin sikeään uneen, ettei kello kahdeksan aikaan lainkaan kuullut isänsä herätyshuutoa, vaan havahtui vasta, kun isä astui sisään hänen huoneeseensa. Isä tahtoi näyttää hänelle, kuinka kartano, hänen oma kartanonsa, oli tullut kauniiksi.
Keskikesällä 1713, lämpöisessä päivänpaisteessa, loisti Nokian kartano täysintä kauneuttaan. Yöllä oli satanut ja vesipisarat vieläkin kiiluivat metsän puissa, niityn kukilla ja kaikessa ruohokossa, joka vihannimmillaan rehotti Nokian muhkean herraskartanon ympärillä. Keveitä, puuvillan kaltaisia pilviä liiteli hiljakseen valoisalla kesätaivaalla ja tuuhean metsän humina levisi yli seudun.
Päivän Sana
Muut Etsivät