United States or Azerbaijan ? Vote for the TOP Country of the Week !
No Koivi, minun Koivini, iske sorkkas lujasti maahan! TUOMAS. Iske lujemmin vielä sinä, minun urhea Kyyttöni. Sillä lailla! JUHANI. Koivi. Koivi! TUOMAS. Minun roteva Kyyttöni terästetyllä otsalla! No niin! Mutta heitä jo tuo vakava junnaus ja työnnäise miehes helkkariin. JUHANI. Koivi! Peeveli sinun sarves karsikoon! Pakenetko, riivattu? TUOMAS. Käpälämäki kelpaa hänelle.
VIII:s KOHTAUS. Sinä kärsit häpeästäni! Häpeästä! Kuinka julmia ihmiset voivat olla! Menisinkö hänen jälkeensä, sanoisin Ei! En tahdo hänelle sanoa. Kärsiköön! Voi sentään! Kuinka vähän nuori tyttö tarvitsee kunniansa menettääkseen. Kaikki tuttavat minua inholla kohtelevat, kaikki ivalla katselevat, näyttävät sormellaan.
«Ettekö, neiti Anna, osaa aavistaa, mitä varten hän täällä on?« kysyi Klaus, joka kummastellen oli kuullut naisesta puutarhan aidan takana. «En enemmän kuin tekään. Nyt kääntyvät he Linnan kadulle... Jumala auttakoon häntä!« «Neiti Anna surkuttelee Kyöstiä; ette olisi suonut hänen kiini tulevan?« »Jos hän on syyllinen, niin kärsiköön töittensä mukaan, vaikka se minun sydämeeni kipeästi pistää.
Me kyllä voimme asua yhdessä sen sallin mutta huoneet jaetaan kahtia, me syömme erikseen ja olemme kaikin puolin vieraita toisillemme. Kas niin, tule nyt pois, Miili. MIILI. Mutta mamma katsopas nyt pappaa, kuinka hän kärsii AMELIE. Kärsiköön se on hänelle oikein FIINA. Tässä olisi sähkösanoma assessorille. Sähkösanoma! Se on tätiltä. Aivan oikein, se on Oulusta. Kuitatkaa joku.
En minä sitä jaksaisi nähdä... Ei semmoista rangaistusta sentään muutamain korvapuustien tähden ... varjele Luoja! En minä sitä tahdo... Kärsiköön hän vähemmän vaivaa tulevassa elämässä ... minä vähemmän tässä, parempi sillä tavalla. Sinä jumalaton! Menetkö sinä Kaikkivaltiaalle määräyksiä antamaan? Enkä mene.
Kuinka arvonsa, kohtalonsa värittääkään! Mielestään nuoriso, tuo rajoitettu ja kokematon, valio on varsin ja itsensä se kaikkeen valtuuttaa. Hän rangaistusta nuorna kärsiköön, omaksi hyväkseen sen miesnä näkee. ALFONSO. Hän rangaistu on pelkään, liioinkin. ANTONIO. Jos lempeyttä osoittaa sa tahdot, taas vapauteensa, herra, laske hänet, ja kiistamme siis miekka ratkaiskoon.
Minä vannon, minä kiellän... Oh! mutta Jumala on tuolla ylhäällä! Hän on teidät rankaiseva! Jumalani! kärsiköön hän kerta samaa mitä minä nyt kärsin! Sieluni autuuden kautta, huudahti d'Artagnan syöksyen kuolevaista kohden, minä vannon ett'en tietänyt viinin olevan myrkytettyä ja että olin juuri juomaisillani sitä samoin kuin sinä.
Minkälainen olento se on, joka tällä tavoin koettaa saada ihmisiä itseänsä palvelemaan?" "Kärsiköön maailma", lausui Isaak; "entä sitten? Se kärsii, jotta se tulisi siunatuksi. Yksi sukupolvi kärsii onnettomuutta, että kaikki nousevat sukupolvet pääsisivät todelliseen onnellisuuteen. Yksi sotihin astuu, yksi voittaa ja kaikki on ohitse. Hän on hallitseva, jonka on oikeus hallita.
Sitä ei sivistyneessä maassa tarvita. Pitäköön nainen kodin koettelemuksia jouhipaitanansa ja ruoskanansa. Kärsiköön niitä tyynesti, iloitkoon niistä, hymyilköön ja olkoon hiljainen, äänetön ja lempeä silloin ei enää luostari voi hänelle mitään opettaa, hän on voiton saavuttanut pyhimys.
Me kun muut sovuksi joimme, Hän se viskeli vihoja. Kehno moista kärsiköön! KIRRI. Oma on mieleni minulla. En punatulkkana turise Enkä tee tiasen lailla, Muiden tahtoa totellen: Teen mitä hyväksi tunnen Itse ilman neuvomatta. KOUKI. "Teetkö min hyväksi tunnet?" Kysyi koira ilvekseltä. Vastineeks' söi ilves koiran. Sanopa, äkäinen ilves, Kenen on valta näillä mailla, Metsänkö vai pellon valta?