Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Mutta Synnöve huomasi heti, ett'ei äiti siitä syystä kodista lähtenyt, enkä minä hänestä turhaan uneksinut, arveli hän itsekseen. Karina, sehän oli äidin nimi, oli, miten tunnettu, pieni ja hoikka vartaloltansa, hiukset olivat vaaleanväriset, ja silmät siniset sekä erittäin vilkkaat. Hymysuin hän toisia puhutteli, toki ainoastaan vieraita.
Tämä ei liikahtanut, ei kenkään voinut hänen kasvojaan nähdä. Karina istui pöydän ääressä ja piirteli sitä sormellaan. "Kyllähän tuo hyvältä ja kauniilta kuuluu," virkkoi hän.
"Tännepäin tulee kaksi miestä," virkkoi hän. "Vai niin, ja tähän aikaan päivästä?" sanoi äiti, ja hänkin läheni akkunata. Molemmat katsoivat ulos hyvän aikaa. "Isä, keitähän ne lie?" lausui Karina viimein. "En tiedä," vastasi Guttorm, ja he seisoivat katsellen. "Minun on mahdoton käsittää," sanoi vaimo. "Niin minunkin," lisäsi Guttorm. Miehet lähenivät.
Niin tuuli ajoi venettä ja heitti sen vihdoin viimein niemen nenään, joka ulottui kauas vuonoon, pitkänä karina, jonka yli aallot loiskivat valkoisena vaahtona. Poika päästi hirveän huudon veneen työntäessä karia vasten ja äiti kumartui veneen laidan yli, etsiäkseen jotain tukea; mutta vene kallistui hänen painostaan yhdelle syrjälle, ja hän syöksyi suinpäin syvyyteen.
Guttorm ja Karina Päiväkumpu olivat jo atrioineet, kun Synnöve punaisena ja hengästyneenä astui sisään. "Mutta rakas lapsukaiseni, missä olet ollut?" tutkasi äiti. "Minä jäin jälkeen Ingrid'in kanssa," vastasi Synnöve ja päästeli pari huivia päältään; isä kaapista etsiskeli erästä kirjaa. "Mikä teillä oli puheena, joka niin pitkältä aikaa vei?" "Eikä juuri mikään."
Siellä lumi syksyllä viimeiseksi peitti maan, sieltä se myöskin keväällä ensiksi suli. Talon omistajat olivat Haugiania ja sanottiin lukijoiksi, koska raamatun lukeminen heille oli tärkeämpi kuin muille ihmisille. Isäntä oli Guttorm ja emäntä Karina; heille syntyi poika, joka heiltä kuoli, eivätkä he kolmeen vuoteen tulleet ristinmaljalle.
"Luullakseni hän siitä on asettunut," välitteli Guttorm; "muistathan, mitä tänään itse sanoit..." Aviokumppanit nyt vuorotellen loivat silmänsä toisiinsa; sitä kesti kotvan aikaa. "Josko vaan voisimme häneen luottaa," sanoi Karina. "Niin," pystyi Sæmund jälleen puheesen, "mitä siihen tulee, niin lausun äskeiset sanani: kyllä kuorma kunnollisesti perille tulee, kun Synnöve on ohjaksissa.
"Totta; kansa lisääntyy," arveli Sæmund. "Onpa niitäkin, ehkä suurinkin osa, jotka tänne tulevat ainoastaan tottumuksesta," virkkoi Karina Päiväkumpu. "Nuoremmat ehkä," päätti Ingeborg. "Nuoret mielellään tahtovat toisiaan tavata," sanoi Sæmund... "Oletteko kuulleet, että pappimme aikoo etsiä täältä pois?" kysyi Karina, uudestaan suunnittaen keskustelun toisaalle.
"Herra on meille suonut hyvän vuoden tulon; mutta arveluttavalta näyttää, saadaanko kaikki korjuusen," pitkitti Karina Päiväkumpu ja katsahti noita kahta, mitkä vielä seisoivat äskeisessä asemassaan. "Tuo rippunee työvoimista," vastasi Sæmund, kääntyen puhujaan päin, jotta hän ei oikein voinut katsoa sinne, jonne tahtoi.
Päiväkumpu on usein neljätoista päivää meitä edellä." "Silloin hyvästi voisimme toisiamme auttaa," sanoi Guttorm vitkaan ja astui lähemmäksi. "Muuten monet seikat voivat tehdä sen hankalaksi," pitkitti hän. "Niinpä voivatkin," sanoi Karina, väistyi askeleen yhdelle ja jälleen parikin toiselle puolen, mutta sitten taas paikalleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät